Terveyskeskuslääkäreiden käsityksiä työstään : ammatillinen identiteetti ja toimijuus terveyskeskuslääkärin työssä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin perusterveydenhuollon terveyskeskuslääkäreiden käsityksiä omasta ammatillisuudestaan ja työstään sekä selvitettiin niihin kohdistuvia uhkia, haasteita ja voimavaratekijöitä. Lisäksi selvitettiin miten ja miksi terveyskeskuslääkärit ovat päätyneet valitsemalleen erikoisalalle ja terveyskeskustyöhön. Tutkimukseen osallistui yhden maakunnan alueelta 11 terveyskeskuslääkäriä, joista vähemmän kokeneita (alle 10 vuotta kokemusta) oli 2 lääkäriä ja kokeneita (kokemusta yli 25 vuotta) 9 lääkäriä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä temaattisella analyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että terveyskeskuslääkärit ovat päätyneet työhönsä monenlaisten elämän ja opintojen varrella tapahtuneiden ja koettujen asioiden summana. Työn luonne ja motivaatiotekijät, auttamisen halu ja mahdollisuus hoitaa potilasta kokonaisvaltaisesti ovat sekä ajaneet lääkärit terveyskeskustyöhön että pitäneet heidät työssään. Terveyskeskuslääkärit mieltävät työnsä monipuoliseksi, laaja-alaiseksi ja kokonaisvaltaiseksi. Työ on myös jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittämistä. Työn luonne on yksi tekijä, miksi lääkärit ovat valinneet terveyskeskustyön ja myös sitoutuneet siihen. Terveyskeskuslääkärit mieltävät työnsä haastavaksi ja tärkeäksi. Työn hyviä puolia olivat pitkät potilassuhteet, työn kokonaisvaltaisuus, kollegiaalisuus, itsenäisyys, vaikutusmahdollisuudet työkäytänteisiin sekä mahdollisuus edistää terveyttä ja ennaltaehkäistä sairauksia. Työn haastavia puolia olivat kiire, lisääntyneet paperi- ja tietokonetyöt, avustavan henkilökunnan puute sekä sellaisten työtehtävien lisääntyminen, jotka eivät kuulu terveyskeskuslääkärin työtehtäviin. Haasteita toivat haasteelliset potilastilanteet, kuten esimerkiksi haastavat potilaat tai potilaiden ja omaisten epärealistiset odotukset. Terveyskeskus- lääkärin työn haasteina olivat myös epävarmuuden sieto, erilaisen osaamisten hallinta, arvostuksen puute, yhteiskunnan odotukset tehokkuudesta sekä ulkoa- päin tuleva päätösvalta organisaatiota koskeviin asioihin. Terveyskeskuslääkärit itse arvostivat omaa työtään. Terveyskeskuslääkärit kokivat erilaisia uhkia koskien heidän ammatillisuuttaan. Näistä vahvimmin esille nousi sosiaali- ja terveysalan uudistus. Kokeneemmat terveyskeskuslääkärit kokivat, että heidän asemansa ei ole uhattuna tulevissa uudistuksissa, kun taas vähemmän kokeneemmat terveyskeskuslääkärit kokivat asemansa olevan uhattuna. Kaikki terveyskeskuslääkärit olivat huolissaan perusterveydenhuollon asemasta ja potilaiden hoidosta tulevaisuudessa. Terveyskeskuslääkärit asemoivat itsensä vahvasti jokapäiväisessä työssä ja erityisesti tulevien uudistusten ja työn haasteiden edessä nojaten työkokemukseensa ja tukeen, jota he ovat saaneet työuransa alussa ja aikana työyhteisöltään, kollegoiltaan ja esimiehiltään. Terveyskeskuslääkärit osaavat käyttää vahvan ammatillisen identiteetin tukemana ammatillista toimijuuttaan välineenä työssään ja hallitessaan kokonaisvaltaista terveyskeskuslääkärin työtä.