Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia pätevyydestään kulttuurisesti moninaisissa lapsiryhmissä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka varhaiskasvatuksen opettajat kokevat pätevyytensä kulttuurisesti moninaisissa lapsiryhmissä toimiessaan. Varhaiskasvatuksen opettajien koetun pätevyyden lisäksi tutkimuksen päämääränä on selvittää sitä, mitkä tekijät vaikuttavat koettuun pätevyyteen ja miten koettu pätevyys näyttäytyy konkreettisesti varhaiskasvatuksen opettajan työssä. Tutkimusaiheen valinnan perusteena on yhä lisääntyvä kulttuurinen monimuotoisuus lapsiryhmissä ja sen tuomat mahdolliset haasteet. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistui viisi kulttuurisesti moninaisten lasten parissa työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkimuksemme on osana Loikka I – hanketta, joka keskittyy varhaiskasvatuksen laadun ja osaamisen kehittämiseen erityisesti kulttuurisesti moninaisissa lapsiryhmissä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajien monikulttuurinen pätevöityminen tapahtuu ennen kaikkea kokemuksen kautta oppimisena. Kokemuksen kautta oppimiseen voidaan sisällyttää työhistorian pituus ja sen varrella kertyneet jatkokoulutukset. Pätevyyden kannalta merkittäväksi nähtiin myös omaan persoonaan liitettävissä olevat tekijät, joista keskeinen ja runsaasti mainintoja saanut oli asenne. Omaan ammattitaitoon liitettävä vuorovaikutusosaaminen sai myös runsaasti mainintoja. Työyhteisön vaikutus oli niin ikään tärkeässä roolissa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa, että tutkimukseen osallistuneet varhaiskasvatuksen opettajat kokevat pätevyytensä olevan riittävä suhteessa työn vaatimustasoon. Kuitenkin tulee vastaan tilanteita, joissa pätevyyden tunne saattaa horjua, mutta haastateltavilla oli keinoja selvitä näistä tilanteista.