Muutoksen juoksupyörässä : museot 2010-luvun maailmassa

Abstract

Museoita pidetään tyypillisesti tallentamisen ja säilyttämisen organisaatioina, joiden oma toimintakin edustaa ennemmin pysyvyyttä kuin muuttumista trendien mukana. 2000-luvulla tämä on kuitenkin muuttunut. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, mikä on johtanut siihen, että useat isot suomalaiset museot ovat käynnistäneet muutosprosessin, millaisia myötävaikuttajia ja vastavoimia näillä muutoksilla on ollut ja miten muutokset ovat onnistuneet.

Tutkielman teoreettinen tausta kytkeytyy uuden museologian ajatuksiin museosta toisaalta yhteisöllisenä ja epäformaalina, toisaalta yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin linkittyvänä ja kantaaottavana paikkana. Toisen teoreettisen näkökulman tarjoaa kriittinen kulttuuriteoria, jonka kautta pohdin museon roolia vallankäyttäjänä, merkitysten tuottajana sekä osana kulttuuriteollisuutta.

Tutkimusmenetelmänä käytän semiotiikkaa, tarkemmin sanoen Roland Barthesin viiden koodin mallia. Näiden koodien avulla pyrin löytämään eri näkökulmia ja merkityksiä aineistosta, joka koostuu kolmen museonjohtajan sekä neljän museossa työskentelevän asiantuntijan teemahaastatteluista. Kaikki haastateltavat työskentelevät museoissa, jotka ovat käyneet läpi perusteellisen muutosprosessin 2010-luvulla.

Tutkielmani keskeinen tulos on, että muutosprosessit näyttävät vievän museoita samaan suuntaan, vaikka jokainen niistä sanoo hakeneensa muutoksella omaa, muista poikkeavaa identiteettiä ja paikkaa museokentällä. Tämä yhteinen suunta vie museoita samalla lähemmäs uuden museologian periaatteiden mukaista museota. Muutosprosesseille yhteisiä piirteitä ovat myös ulkoinen paine, joka on lopulta johtanut muutoksen käynnistymiseen, halu toteuttaa muutos omatoimisesti tai ainakin projektin johto omissa käsissä pitäen sekä suhteellisen nopealla aikataululla.

Muutosprosessit ovat vaikuttaneet museoissa lähes kaikkiin toimintoihin. Toinen keskeinen tutkielmani tulos on, että muutos näyttää museonjohtajien näkökulmasta olleen toimintoja selkeyttävä. Asiantuntijat puolestaan näkevät positiivisen kehityksen lisäksi muutoksen nurjat puolet, henkilöstön väsymisen ja uusiin toimintatapoihin liittyvän epävarmuuden.