ICOM:in museotyön eettisten sääntöjen rooli suomalaisessa museotyössä

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään ICOM:in määrittelemien museotyön eettisten sääntöjen vaikutusta suomalaisessa museotyössä ja millaista keskustelua sääntöihin on kohdistettu. Tutkielmassa selvitetään myös ICOM:in museotyön eettisten sääntöjen muotoutumista ja niiden kehitysvaiheita. Tutkielmassa käsitellään kahta empiiristä aineistoa, joista ensimmäisenä käytetään eettisten sääntöjen eri versioita englannin ja suomen kielellä. Toisena empiirisenä aineistona on käytössä tutkielmaa varten tehty haastattelu Jyväskylän yliopiston tiedemuseossa, jossa luodaan ajankohtainen ymmärrys Suomen kahden museoammattilaisten sääntöjen käytöstä ja heidän suhtautumisestaan sääntöihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä, jossa yhdistetään havainnot säännöistä ja haastattelusta kirjallisuuskatsaukseen. Tutkielmassa hyödynnetään myös kansainvälisempää kirjallisuutta, joka tukee Suomen museokentän tarkastelua.

Tutkielman tuloksena selvisi museokentällä noussut ymmärrys sääntöjen roolista ohjaajana ja pohjana museotyössä sekä museotoiminnassa. Säännöt ovat vahvistamassa ja ylläpitämässä ammattia ja yhtenäisen museotoiminnan perusteita, jossa säännöt määrittävät myös työntekijöiden käytöstä ja päätöksentekoa. Sääntöjen ympärillä dialogi, ammattitaito, muut ohjeistukset ja lainsäädäntö ovat lisäksi tukemassa tätä toimintaa. Säännöt julkaistiin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan vuonna 1986 nimellä Code of Professional Ethics ja ne ovat vuosien saatossa kokeneet rakenteellisia, muodollisia ja nimellisiä muutoksia. Suomenkieliset versiot seuraavat käännöksillään alkuperäisiä englanninkielisiä versioita lukuun ottamatta ensimmäisiä versioita, jossa esiintyy kansallistamista.

Vaikka kehitystä on vuosien saatossa tapahtunut, sääntöjen nykyinen sisältö on säilynyt samanlaisena 19 vuotta. Tämä on nostanut esiin kritiikkiä sääntöjen vanhentumisesta, jossa ei huomioida nykyisen museotyön kaikkia osa-alueita, käytössä olevia resursseja tai kontekstia valintojen ympärillä. Kritiikin lisäksi keskustelun teemat Suomessa liittyvät sääntöjen tarkasteluun ja niiden sisällön syvempään analyysiin. Kirjallisuudesta nousseiden teemojen kautta myös haastattelussa esiintyneet vastaukset kulkivat käsi kädessä. Niin kirjallisuudessa kuin myös haastattelussa nousi yhteinen ymmärrys siitä, että sääntöjen tulisi kohdata sisällöllistä uudistusta, jotta niiden läsnäolo ja rooli syventyisi museotyön arjessa ja päätöksenteossa.