S2-oppilaiden ja heidän opettajiensa kokemukset kielenoppimisesta integroidussa äidinkielen ja kirjallisuuden ryhmässä

Abstract

Tässä maisterintutkielmassani tarkastelen yhdeksäsluokkalaisten suomi toisena kielenä -oppilaiden sekä heidän opettajiensa kokemuksia opetuskokeilusta, jossa äidinkielen ja kirjallisuuden ryhmä sekä suomea toisena kielenä opiskelevien ryhmä yhdistettiin. Tutkimusta varten olen haastatellut kahdeksaa yhdeksättä luokkaa käyvää S2-oppilasta sekä kahta äidinkieltä ja suomea toisena kielenä opettavaa opettajaa. Haastatteluiden lisäksi olen käyttänyt tutkimusaineistonani kenttäpäiväkirjaa, johon olen kirjannut havaintojani opetustilanteesta. Tutkimusaineisto on koottu keväällä 2018.

Kokeilu perustuu Stanfordin yliopistossa kehitettyyn toisen kielen opettamiseen liittyvään pedagogiseen malliin. Niin kutsutun Include & Accelerate -malli nojaa sosiokulttuuriseen käsitykseen kielenoppimisesta, joka painottaa opetuksen vuorovaikutuksellisuutta sekä osaamisen ylärajoille pyrkimistä muun muassa oppimisen oikea-aikaisen tukemisen avulla. Malli edustaa myös kielenopetuksen mainstreaming-periaatetta. Lähestyn tutkimuskohdettani yksilöiden käsityksiä ja kokemuksia tutkivan fenomenografisen viitekehyksen kautta. Fenomenografia toimii tutkimuksessani myös analyysimenetelmänä. Tässä tutkimuksessa olen analysoinut oppilaiden ja opettajien kokemuksia muutoksesta, toisesta kielestä, tavoitteellisuudesta sekä osallisuudesta.

Tutkimukseni mukaan maahanmuuttajaoppilaiden suhtautuminen muutokseen on melko varautunutta. Opettajat näkevät mainstreamingissa paljon mahdollisuuksia mutta kokevat, että sen käyttöön ottaminen vaatii esimerkiksi paljon aikaa sekä ryhmäyttämistä. Myös oppilaiden kokemuksia toisen kielen käytöstä värittää usein pelko, kiusaantuneisuus ja jännitys saatavasta palautteesta. Moni oppilas ei lähde varsinkaan ikäistensä kanssa merkitysneuvotteluihin, sillä pelkää, että ne eivät johda mihinkään, jolloin tilanteesta tulee molemmille osapuolille kiusallinen. S2-oppilaat eivät myöskään välttämättä koe, että oman ikäiset oppilaat osaisivat tukea heitä kielellisesti. Oppilaiden osaamisen ylärajoille pyrkimistä vaikeuttaa usein turvattomuuden tunne: riskejä ei uskalleta ottaa, koska pelätään niiden seurauksia. Osallisuuden kokemuksissa aineistoni jakautui kahtia. Osa oppilaista koki olevansa esimerkiksi osa omaa luokkaansa, jolloin kielellisiä vuorovaikutustilanteita ei nähty ongelmallisina. Ne, jotka eivät kokeneet osallisuutta, näkivät kantasuomalaiset nuoret usein erilaisina kuin he itse. Myös nuorten vapaa-ajan viettotavoilla oli vaikutusta osallisuuden ja kielenkäytön kokemuksiin. Omaehtoinen hakeutuminen kielenkäyttötilanteisiin lisäsi positiivisia kokemuksia kielenkäytöstä.