Käsityksiä konekääntimistä suomi toisena kielenä -oppimisessa korkea-asteella

Tässä maisterintutkielmassa tutkin S2-opiskelijoiden ja S2-opettajien käsityksiä konekääntimistä korkeakouluympäristössä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia konekäänninkäsityksiä suomea toisena kielenä korkeakoulukontekstissa opiskelevilla ja opettavilla on ja miten osallistujien käsityksien mukaan konekääntimiä tulisi käyttää osana kielenoppimista. Tämän lisäksi tutkin, mistä osallistujien konekäänninkäsitykset ovat peräisin. Tutkielma sijoittuu dialogisen käsitystutkimuksen viitekehykseen. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta, joissa haastattelin kolmea opiskelijaa ja kolmea korkeakouluopettajaa. Opiskelijat opiskelivat suomea muun muassa SIMHE-ohjauspalveluiden (Supporting Immigrants in Higher Education in Finland) toteuttamassa koulutushankkeessa, jossa myös osa haastattelemistani opettajista opetti. Analysoin keräämäni aineiston laadullisen, aineistopohjaisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tulokset osoittivat, että opiskelijoilla ja opettajilla on lähinnä myönteisiä käsityksiä konekääntimistä yleisesti, mutta osa suhtautuu kielteisemmin konekääntimiin osana kielenoppimista ja suosii muita apuvälineitä, kuten tekoälypohjaista ChatGPT:tä, kielenoppimisen apuvälineenä. Osallistujien käsitysten mukaan konekääntimen käytön tulee olla strategista ja harkittua, jotta siitä olisi hyötyä kielenoppimisessa. Huomionarvoista on, että yksikään osallistuja ei ole saanut koulutusta siinä, miten käyttää konekäännintä kielenoppimisessa, vaan heidän tietonsa perustuvat heidän omiin konekääntimen käyttökokemuksiinsa. Tämän perusteella näen tarpeelliseksi sisällyttää konekäänninlukutaidon opetusta osaksi opettajankoulutusta ja täydennyskoulutusta sekä kehittää malli konekäänninlukutaidosta (toisen) kielen oppimisen kontekstiin.