Lukiolaisten alentuneeseen opiskelukykyyn yhteydessä olevat tekijät ja erityisopetuksen merkitys

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella opiskelukyvyn alentumiseen yhteydessä olevia tekijöitä sekä opiskelukyvyn kohentamista lukion erityisopetuksessa. Lisäksi tarkastelin keinoja, joilla lukiossa on pyritty tunnistamaan niitä opiskelijoita, joilla opiskelukyky on laskenut. Kyseessä on tapaustutkimus, joka on toteutettu laadullisin menetelmin ja sisältää fenomenologisia piirteitä. Haastattelin teemahaastattelun avulla kahta lukion opinto-ohjaajaa ja psykologia sekä kolmea lukion erityisopettajaa. Aineiston analysoimisessa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tuloksista esiin nousi opiskelukykyä alentavina sisäisinä tekijöinä lukion ulkopuoliseen toimintaan ja persoonallisuuteen yhteydessä olevat tekijät sekä haasteet kognitiivisissa taidoissa ja terveyskäyttäytymisessä. Ulkoisiin tekijöihin sisältyivät lukioon, perheeseen ja yhteiskuntaan kytkeytyvät tekijät. Opiskelukyvyn alentumista pyrittiin tunnistamaan tiedonvälityksen, lukiolaisista huolehtimisen ja heidän osallistamisen avulla. Lukion erityisopettajan rooli opiskelukyvyn tukemisessa koettiin merkittävänä lukiolaisten opiskelun sekä myönteisen asenteen vahvistamisessa. Erityisopettajan työnkuva itsessään piti sisällään myös tekijöitä kuten lempeä lähestymistapa ja yhteistyö huoltajien kanssa, joidenka ajateltiin olevan merkittäviä opiskelijoiden tukemisessa. Erityispedagogisia keinoja toivottiin hyödynnettävän myös aineopettajien opetuksessa. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että opiskelukyvyn alentumiseen on yhteydessä monet eri syyt. Lukion erityisopetus on merkittävä osa lukiolaisten tukemista ja sen tulisi olla monipuolista sekä riittävää, jotta se palvelisi mahdollisimman monia tukea tarvitsevia yksilöitä.