Osallisuus lapsen luovuuden mahdollistajana varhaiskasvatuksen vuorovaikutustilanteissa

Abstract

Osallisuutta, luovuutta ja niiden synteesiä tulisi edistää varhaiskasvatuksessa ja muillakin koulutusasteilla. Tarvitaan kykyä nähdä uusia mahdollisuuksia ja toimia luovalla tavalla. Tämän laadullisen tutkimuksen aineistona oli toisen tutkijan keräämät varhaiskasvattajien kirjoitelmat (22) kokemistaan osallisuus-tapahtumista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittivat, että osallisuuden myötä lapset saivat vapautta pohtia ja ratkaista itse asioita, ja tämä tuotti luovaa ajattelua ja toimintaa. Lasten luovuus esiintyi tunneprosessina, tiedollisena kykynä tai persoonallisuuden esille tuomana piirteenä. Arkipäivän keskellä, pienissä hetkissä toteutuva luovuus on merkityksellistä. Tällaista toimintaa edistävät kasvattaja, toimintatavat sekä ympäristö. Kasvattajan ja lapsen positiot muuttuivat toiminnan aikana. Tunnekokemukset, toiminnalliset puitteet sekä kasvattajan sensitiivisyys edistivät muutosta kohti osallisuutta ja luovuutta toteuttavaa toimintakulttuuria. Pitkällä aikavälillä osallisuuden ja luovuuden toteutumista seuraavasta ilosta tulee olemaan koko yhteiskuntaa koskettavia myönteisiä vaikutuksia. Etnografisen, lapsinäkökulmaisen tutkimuksen toteutus lapsia havainnoimalla ja haastattelemalla toisi vertailevan mahdollisuuden samaan aiheeseen.