”Yhdessä olemme enemmän kuin yksin” : osallisuuden rakentaminen päiväkodissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten osallisuutta rakennetaan eräässä pirkanmaalaisessa päiväkodissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä osallisuuden toteutuminen edellyttää ja miten se päiväkodissa ilmenee. Tarkastelu kohdennettiin myös tukea tarvitsevien lasten osallisuuteen ja sen toteutumiseen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta päiväkodin kasvattajaa, jotka edustivat varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmiä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella päiväkodin kasvattajat sekä työyhteisö ovat osallisuuden toteutumisen suurimpia mahdollistajia ja edistäjiä tai vaihtoehtoisesti sen rajoittajia. Osallisuuden rakentaminen edellyttää työyhteisön ja kasvattajien sitoutumista, yhteistä keskustelua sekä tietynlaista asennetta ja suhtautumista kasvatuksellisiin asioihin. Merkityksellisiä ovat kasvattajien käsitykset liittyen lapseen ja lapsuuteen, kasvattajan omaan rooliin, pedagogiikkaan ja oppimiseen. Päiväkodin arjessa osallisuus ilmenee lapsen kuulemisena, lasten ja kasvattajien yhteistyönä sekä toimintaympäristön merkityksellisyytenä. Tukea tarvitsevan lapsen osallisuuteen liittyen tuloksissa korostuu sosiaalisen osallisuuden tukeminen ja tuen tarjoaminen arkisissa tilanteissa, yhdessä muiden kanssa. Tutkimustulosten perusteella voi päätellä, että osallisuuden toteutuminen edellyttää päiväkotiyhteisössä aktiivista osallisuuden rakentamista. Tutkimuspäiväkodissa tähän oltiin panostettu, mikä näkyi lasten ja aikuisten yhteisenä osallisuutena päiväkodin arjessa.