Leisure activities and well-being in midlife and older age with special reference to physical activity and resistance training

Abstract

Participation in leisure activities is related to better well-being. Participation in leisure time physical activity also has several positive effects on functional capacity and health. Notwithstanding, only a minor proportion of adults, including older adults, participate in physical activity at a sufficient level for maintaining or improving their health. This study investigated both cross- sectional and longitudinal associations between different types of leisure and physical activities and well-being. This dissertation is based on data from three research projects: the Finland 2014 – Consumption and Lifestyle postal survey, conducted with a random sample representative of the Finnish adult population (n=1354); data collected at ages 42 and 50 (n=303) as part of the Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development; and the Minimum Resistance Training Frequency study, which was a randomized controlled trial including a nine- month supervised resistance training program for older adults aged 65-75 (n=104). Leisure activities and well-being were measured by self-report questionnaires. The cross-sectional results showed that, in general, leisure activities and leisure time physical activity were related to better current well-being in midlife and older age. The longitudinal results, in turn, showed that higher mental well-being predicted later participation in leisure time physical activity in midlife, not vice versa. The resistance training intervention improved some components of well-being and some exercise-related motivational and volitional characteristics among older adults. Moreover, improvements in these motivational and volitional characteristics predicted later participation in resistance training. This research indicates that the associations between leisure activities including leisure time physical activity and well-being are complex. More attention should be paid to well-being and motivational characteristics as predictors of physical activity.

Vapaa-ajan aktiviteetteihin osallistuminen on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty parempaan hyvinvointiin. Vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella on monia myönteisiä vaikutuksia myös toimintakykyyn ja terveyteen. Silti vain pieni osa aikuisista, mukaan lukien ikääntyneet, liikkuu terveyden ylläpidon tai parantamisen kannalta riittävästi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien, erityisesti liikunnan, ja hyvivoinnin yhteyksiä keski-ikäisillä ja ikääntyneillä suomalaisilla. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin kolmen tutkimusprojektin aineistoa: suomalaista aikuisväestöä edustavaa Suomi 2014 – Kulutus ja elämäntapa –kyselytutkimusta (n=1354), Lapsesta aikuiseksi –pitkittäistutkimuksen 42- ja 50-vuotiaana kerättyjä tietoja (n=303) sekä 65-75-vuotiaille kohdistetun Voimaharjoituskerrat –satunnaistetun vertailukokeen aineistoa (n=104). Vapaa-ajan aktiviteetteihin ja vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen osallistumista sekä hyvinvointia mitattiin itsearviointiin perustuen. Poikkileikkaustutkimuksen tulokset osoittivat, että vapaa-ajan aktiviteetteihin osallistuminen ja vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus olivat yhteydessä parempaan hyvinvointiin keski-iässä ja ikääntyessä. Pitkittäistutkimuksen mukaan korkea mielen hyvinvointi ennusti myöhempää liikunta-aktiivisuutta keski-iässä. Voimaharjoitteluinterventiolla oli myönteisiä vaikutuksia joihinkin hyvinvoinnin osa-alueisiin sekä liikuntamotivaatioon liittyviin tekijöihin. Myönteiset muutokset liikuntamotivaatioon liittyvissä tekijöissä ennustivat voimaharjoittelun jatkamista ohjatun intervention päättymisen jälkeen. Tämän tutkimuksen perusteella yhteydet vapaa-ajan aktiviteettien, kuten liikunnan, ja hyvinvoinnin välillä ovat monimutkaisia. Mielen hyvinvointi ja liikuntamotivaatioon liittyvät tekijät olisi syytä huomioida keski-ikäisten ja ikääntyneiden liikunta-aktiivisuutta edistettäessä.