Tutkimuksessa selvitetään, kuinka tuloksellisuus-, vaikutus- ja vaikuttavuuden arvioinneista tuli keskeinen osa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) (entinen Raha-automaattiyhdistys) avustamien toimintojen seurannan käytäntöjä. Tarkastelun kohteena on, millaisin muodoin seurantaa ja arviointia on toteutettu, millaiseksi järjestelmä lopulta muotoutui ja miksi, sekä onko tällä vaikutuksia toimintojen toteutukseen ja sisältöön.
Tutkimus ajoittuu 2000-luvun alkuvuosista vuoteen 2018. Juuri 2000-luvun alkupuolella RAY/STEA -rahoitteisen toiminnan seurantaan alettiin kiinnittää lisääntyvästi huomiota. Selvitettiin muun muassa, miten rahoitettujen järjestöjen tilintekovastuu toteutuu. 2000-luvun alun keskustelut konkretisoituivat laajamittaisessa JÄRVI-hankkeessa (2005–2009), jonka päämääränä oli sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja muiden alan yhteisöjen arviointiosaamisen vahvistaminen ja arviointikäytäntöjen kehittäminen.
Tutkimuksen aineistona ovat RAY/STEA -rahoitteis
een toimintaan liittyvät kirjalliset dokumentit (valtiontalouden tarkastusviraston ynnä muiden instituutioiden ja sisäiset toimintaa koskevat raportit, koulutusten materiaali, rahoituksen haku- ja selvityslomakkeet). Näiden avulla selvitetään seuranta- ja arviointikäytäntöjen muutosprosessia. Toisena aineistona ovat niin sanottua matalan kynnyksen toimintaa toteuttavien järjestöjen työntekijöille tehdyt haastattelut, jotka valaisevat sisältä päin muutosprosessin toteutumista ja vaikutuksia. Seurantakäytäntöjen muutosten oletettiin näkyvän selvimmin matalan kynnyksen toiminnassa, koska toiminta on kaikille avointa tai väljärajaisesti kohdennettua sekä anonymiteetin sallivaa. Useimmat rahoitetut toiminnat on suunnattu tietylle kohderyhmälle ja ovat palvelutyyppisiä, mikä lähtökohtaisesti näytti soveltuvan paremmin seurantakäytäntöjen logiikkaan.
Teoreettinen näkökulma pohjautuu Foucault´n sekä hänen teorioitaan edelleen kehittäneiden Peter Millerin ja Nicolas Rosen (2010) hallinnoinnin ja hallintamentaliteetin analyyseihin. Tilivelvollisuutta ja siihen liittyviä käytäntöjä tarkastellaan hallinnointi- ja etäältä ohjaamisen käytäntöinä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että julkisen hallinnon vaikuttavuuskeskeisten tulosohjausperiaatteiden käyttöönotto avustusvalvonnassa on tiukentanut ja laajentanut arviointikäytäntöjä. Hyväksi puoleksi haastateltavat näkivät ”pakon” arvioida ja kehittää toimintaa suunnitelmallisemmin. Tosin mietittiin myös, voisiko rahoituskelpoisuutensa todentaa vähemmälläkin. Vielä ei tiedetä, mutta voidaan pohtia, vaikuttavatko rahoittajan ohjauskäytännöt toimintojen sisältöön ja menettääkö kansalaisyhteiskunta jotakin erityispiirteistään.
...
