Empatia inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteissa Eeva Kilven eläin- ja luontorunoissa

Abstract

Tutkielmani käsittelee ei-inhimillisen ja inhimillisen välisiä empatiakuvauksia rajatusta joukosta runoilija Eeva Kilven luonto- ja eläinrunoja. Valittu tutkimuskysymys käsittelee empatian eri muotoja, empatian kohdistumista runoissa sekä empatian ja sen kuvausten päämäärää. Yleinen empatiateoria sekä fenomenologinen empatiateoria antavat tutkielmalle sen teoreettisen pohjan. Tutkielman metodina toimii empatiakuvauksiin kohdistuva lähiluku. Tutkielmani osoittaa, että aineistosta on löydettävissä monia eri empatian muotoja. Runojen si-sältämä empatia näyttää myös kohdistuvan ei-inhimillisten tilanteisiin: sekä vapaisiin, omassa elinympäristössään eläviin ei-inhimillisiin että myös runojen vangittuihin koe- ja turhistarha-eläimiin. Empaattista prosessia herätellään myös kuolleita ja objekteiksi muutettuja ei-inhimillisiä kohtaan. Runojen päämääränä on saada lukijoiden empatia heräämään kertomalla ei-inhimillisten kärsimyksestä runoissa. Ei-inhimilliset kertovat myös itse kokemuksistaan ja tilanteestaan, jolloin ne osaavat puhua inhimillistä kieltä. Tämä aiheuttaa antropomorfismia runoissa, joka voi asettua empatian tielle. Empatia on siis runoissa sekä väline että itsessään tavoiteltava asenne toislajisia kohtaan.