Tutkimusaiheena tässä tutkielmassa on suomen ja viron keskinäinen ymmärrettävyys, eli reseptiivinen monikielisyys. Aihe on perusteltu muun muassa tutkimuksen toteuttamistavan vuoksi, mikä on uusi: Tutkimuksessa selvitettiin ensi kertaa, miten kuvien käyttö pohjustimina koetaan kahden suomalais-ugrilaisen kielen, suomen ja viron, keskinäisen ymmärrettävyyden kannalta. Lisäksi tutkimuksen asetelmassa uutena lähtökohtana oli, että suomen ja viron keskinäistä ymmärrettävyyttä tutkittiin sellaisten vanhojen sanojen kautta, jotka ovat molemmille kielille yhteisiä ja virossa hyvin yleisiä. Yhtäältä tärkeänä osana tutkimusta oli selvittää, miten viron ja suomen sukulaisuussuhteen tiedostaminen tai sen tietämättömyys vaikuttaa viron ymmärtämiseen ilman viron kielen opintoja. Näiden kysymysten selvittämiseksi tutkimuksen koehenkilöt tekivät käännöskokeen ja heidät haastateltiin.
Pohjustimina käytettyjen kuvien tarkoituksena oli jäljitellä sellaisia tilanteita, joissa suomalaiset tavallisesti tu
tustuvat ensi kertaa viron kieleen, eli sanat olivat yleisiä. Toisaalta sanat olivat molemmille kielille yhteisiä ja vanhoja. Kokeessa ei käytetty esimerkiksi uusia lainasanoja, koska ne ovat monissa Euroopan kielissä samoja ja näin ollen oletettavasti helpohkoja kääntää. Koehenkilöille tehdyn kokeen osassa 1 he käänsivät viron sananmuotoja ilman pohjustimina toimineita kuvia. Kokeen osassa 2 heille esitettiin kuvia, joiden apua käyttäen he käänsivät jo kokeen osassa 1 kääntämänsä samat sanat uudelleen. Kuvat oli kerätty pääosin julkisilta paikoilta Tallinnasta, ja niissä oli esimerkiksi tekstejä liikennemerkeistä ja mainoksista. Koetta seurasi puolistrukturoitu haastattelu. Sen avulla selvitettiin, miten kuvien koettiin vaikuttavan kääntämiseen sekä mitä kääntämisen strategioita koehenkilöillä oli, esimerkiksi kuinka ensisijaisesti he vertasivat käännettäviä sanoja suomen kielen sanoihin. Lisäksi tarkasteltiin heidän suhdettaan virolaisuuteen ja viron kieleen sekä selvitettiin heidän tietämystään muistakin sukukielistä ja niitä puhuvista kansoista. Osana tätä tutkittiin, miten tietämättömyys suomen ja viron sukulaisuudesta vaikuttaa keskinäiseen ymmärrettävyyteen ja käytettyihin strategioihin.
Kokeen ja haastattelujen pohjalta havaittiin, että kuvien koettiin nostavan keskinäistä ymmärrettävyyttä selvästi. Lisäksi tuli ilmi, että suomen sanoihin vertaaminen oli koehenkilöiden tärkein strategia. Sitä käyttivät nekin koehenkilöt, jotka eivät tienneet kielten sukulaisuudesta. Toisaalta tietämättömyys ei ollut välitön este koemenestykselle. Tätä tarkemmin asiaan ei voi kantaa ottaa, sillä asiasta tietämättömien joukko jäi liian pieneksi.
Tehtyjen haastatteluiden perusteella voidaan olettaa, että suomalaisilla voi olla murre- ja kieli-identiteetilleen jatke, joka ilmenee myönteisenä suhtautumisena ja taipumuksena samaistua sukukielen puhujiin. Vaikuttaa siltä, että myönteisen suhtautumisen ollessa vahvaa, siihen kuuluu myös jonkinasteista samaistumista virolaisuuteen, esimerkiksi sen kautta, että eräät asiat Virossa, mutta myös viron kieli muistuttavat Suomea ja suomen kieltä. Samaistumisen tunne voi puolestaan synnyttää halun yrittää ymmärtää viron kieltä. Myönteinen suhde tuli ilmi esimerkiksi myötätuntona virolaisia ja heidän kokemiaan tragedioita kohtaan. Sukukielen puhujiin myönteisesti suhtautuvat olivat usein myös kiinnostuneita viron kielestä.
...
