Liikuntapalvelujen yhtiöittäminen Rantasalmen, Juvan ja Sulkavan kunnissa

Abstract

Vuonna 2013 Rantasalmen, Juvan ja Sulkavan kunnat perustivat yhdessä kunnallisen yhtiön, Järvi-Saimaan Palvelut Oy:n, johon kunnat siirsivät aiemmin kunnallisesti järjestettyjä palveluja monelta eri toimialalta. Yhtiöittäminen tarkoitti myös liikuntapalvelujen yksityistämistä vuoden 2014 alusta. Liikuntapalvelujen tuottaminen yhtiömuodossa on suomalaisessa liikuntahallinnon tutkimuksessa vielä uusi asia ja aiheesta on vain vähän edeltävää tutkimusta. Aiheen tutkimisen tärkeyttä lisää yhtiön toiminnan alueellisuus: tulevaisuudessa alueellisen yhteistyön merkitys liikuntapalvelujen tuottamisessa tulee kasvamaan. Kunnallisten liikuntapalvelujen kehittämisen kannalta on tärkeää selvittää yhtiömuotoiseen palvelutuotantoon sisältyviä vahvuuksia ja heikkouksia, jotta mallin toimivuutta voidaan arvioida suhteessa muihin hallinnollisiin malleihin. Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan liikuntapalvelujen yhtiöittämisen prosessi ja yhtiöittämisestä liikuntapalvelujen järjestämiselle koituneet vaikutukset. Yhtiöittämistä tarkastellaan erikseen liikuntapalvelujen tuottamisen näkökulmasta ja kunnallishallinnon näkökulmasta, mutta yhtiöittämisprosessin kuvauksessa nämä tarkastelutasot limittyvät toisiinsa. Tutkimuksessa hyödynnetään tapaustutkimuksen metodologiaa, jolla määritetään tutkittava tapaus ja analyysiyksiköt. Käytettävä aineisto koostuu yhtiöittämiseen liittyvästä materiaalista, kuten kunnallisista dokumenteista, lehtijutuista ja yhtiön toimintaa ohjaavista asiakirjoista. Kirjallista aineistoa täydentää seitsemän haastattelua, jotka tehtiin kuntien hallintohenkilöstölle ja yhtiön henkilöstölle. Teoreettisesti tutkimus paikantaa itsensä New Public Managementia eli uutta julkisjohtamista koskevaan keskusteluun. Kunnat ja yhtiö sopivat kuntien tilaamista palveluista tilaaja–tuottajamallin mukaisella palvelusopimuksella vuodeksi kerrallaan. Palvelusopimuskäytäntö itsessään kuvastaa uuteen julkisjohtamiseen sisältyviä oppeja käytännössä. Yhtiöittäminen näyttäisi vastanneen parhaiten Juvan kunnan hallinnollisia tarpeita, mistä on osoituksena Juvan kunnallisen liikuntatoimen jääminen itsenäiseksi. Tutkimus osoittaa, että yhtiöjärjestelyn toimivuus riippuu kuntien kyvystä luottaa yhtiön toimintaan tilaaja–tuottajamallin ollessa selkeästi tuottajapainotteinen. Yhtiöittämisen vaikutukset liikuntapalvelujen tuottamisen käytäntöihin jäivät kaiken kaikkiaan melko vähäisiksi. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että kuntayhtymä saattaisi olla yhtiömuotoa parempi hallinnollinen järjestely kuntienvälisen alueellisen yhteistyön edistämisessä liikuntapalvelujen saralla.