Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida julkisia palveluita tuottavia verkostoja politikoinnin kenttinä. Taustoitan tätä esittelemällä, miten sekä markkinaehtoisuutta julkisen sektorin toimintaan penäävä New Public Management että organisaatio- ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä painottava governance ovat vaikuttaneet tällaisten verkostojen muodostumiseen. Molempia voidaan tulkita niin teorioina kuin poliittisina ohjelminakin, joilla pyritään kaventamaan julkista sektoria ja siirtämään siten paitsi sen toimintoja myös niitä koskevaa päätöksentekoa toisaalle. Usein vaihtoehtoiset suorittajat julkisen sektorin tehtäville löydetään yksityiseltä sektorilta, mutta tutkielmani keskittyy tässä nimenomaan kolmanteen sektoriin.
Empiirisen kontekstin tutkimukselle tarjoavat kunnalliset liikuntapalvelut Somerolla ja Pirkkalassa, joissa niitä on järjestetty Suomessa harvinaislaatuisella tavalla. Vastuussa liikuntapalveluista ovat olleet useiden paikallisten liikuntaseurojen muodostamat verkos
tot, joiden jäsenseurat eivät ole siis fuusioituneet vaan ovat jatkaneet omaa toimintaansa verkostotyön ohessa. Niiden on tullut siksi kummassakin kunnassa kyetä yhdessä neuvotellen sopimaan siitä, millä tavoin verkostot käytännössä liikuntapalveluita järjestävät. Näkemyksiä siitä, kuinka tämä on onnistunut, olen kartoittanut molemmista kunnista kyselylomakkeella verkostoyhteistyötä läheltä seuranneilta. Postikyselynä toteutetun kyselytutkimuksen vastaukset muodostavat tämän tutkimuksen aineiston.
Verkostojen konsensushakuisuuden vuoksi tulkitsen niiden ilmentävän deliberatiivista demokratiakäsitystä. Sen nojalla yhteisymmärrys on politiikassa suotavaa, mikäli siihen on päästy asianmukaiset kriteerit täyttävällä keskustelulla, deliberaatiolla. Valotan lyhyesti deliberatiivista demokratiateoriaa hahmotellakseni eräänlaisen ideaalin verkostojäsenten väliselle neuvottelulle. Samalla se tarjoaa taustan Chantal Mouffen teorialle, joka pohjautuu monin tavoin deliberatiivisen demokratiateorian kritiikille ja jonka lävitse kyselyaineistoa analysoin. Mouffen konfliktipainotteisessa politiikkakäsityksessä me−he-suhteet voivat milloin tahansa kärjistyä antagonistisiksi ystävä−vihollinen-suhteiksi, eivätkä väliaikaiset yhteisymmärryksetkään hävitä tätä potentiaalia. Siksi olisi parempi sallia politiikassa avoin ja jatkuva vastakkainasettelu, kunhan se puetaan agonismiksi eli yhteisiin pelisääntöihin sitoutuneiden legitiimien vastustajien kamppailuksi. Agonistinen kiistely ehkäisee antagonististen voimien purkautumista arvaamattomalla tavalla ja on samalla Mouffelle myös demokratian tae.
Aineiston agonistisen luennan perusteella governance-verkostot vaikuttavat Mouffen teorian valossa ongelmalliselta tavalta järjestää kunnalliset liikuntapalvelut. Konsensuksesta riippuvaiset governance-verkostot eivät ole varautuneet asianmukaisesti mahdollisten sisäisten konfliktien käsittelyyn. Verraten autonomisina entiteetteinä niitä on myös vaikea ohjata ulkoapäin, jolloin niistä kehkeytyy herkästi haastamattomia hegemonioita. Koska niiltä puuttuu lisäksi legitiimi opponentti, ei niiden päätöksentekoa mouffelaisesta näkökulmasta voi pitää demokraattisenakaan.
...
