“Lapsissa on tulevaisuus” : varhaiskasvatus ja lastentarhanopettajien yliopistokoulutus äitien näkökulmasta

Abstract

Varhaiskasvatus on viime aikoina ollut vahvasti esillä mediassa. Tämä on herättänyt julkista keskustelua, jossa lastentarhanopettajien koulutusta ja ammattia koskeva arvostuksen puute on ollut ilmiönä toistuva. Tässä tutkimuksessa kartoitimme äitien asenteita ja näkemyksiä varhaiskasvatuksen ja kotihoidon suhteesta, lastentarhanopettajien yliopistokoulutuksesta ja varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2018 Keski-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla asuvilta äideiltä (N = 101) standardoidulla verkkokyselylomakkeella, joka sisälsi Likert-asteikollisten väittämien lisäksi avoimia Perusteluosioita. Aineisto analysoitiin käyttäen useita määrällisiä menetelmiä, sekä laadullista sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan varhaiskasvatus nähtiin ennemmin lapsen oikeutena, kuin vanhempien työssäkäynnin mahdollistajana. Päivähoidon tarpeen koettiin olevan riippuvainen perheen tilanteesta ja kasvavan yli 3-vuotiaiden lasten kohdalla. Päivähoidon nähtiin kehittävän yli 3-vuotiaiden lasten sosiaalisia suhteita ja taitoja sekä esikoulu- ja kouluvalmiuksia. Määrällisen analyysin mukaan oikeuden päivähoitoon tulisi ulottua kaikille, mutta perusteluissa painotettiin päivähoidon kuuluvan ensisijaisesti opiskeleville ja työssäkäyville. Oikeuden päivähoitoon nähtiin olevan erityisesti lapsilla, joilla oli yksilöllisiä tuen tarpeita. Kotihoidon tukeen toivottiin muutoksia, joiden pohjalta olisi mahdollista hoitaa lasta kotona nykyistä pidempään. Nykyinen tuen määrä koettiin lapsen hoitomuodon valintaa rajoittavaksi. Korkeakoulutetut, yli 26-vuotiaat ja monilapsiset äidit suhtautuivat lastentarhanopettajien yliopistokoulutukseen kaikista vastaajista myönteisimmin. Äitien mukaan yliopistokoulutusta ei pidetty riittävän käytännönläheisenä, mutta käytännön taidot nähtiin oppivan työn kautta. Useat äidit kokivat, ettei heillä ollut riittävästi tietoa yliopistokoulutuksen sisällöistä, kuten työharjoitteluiden ja työssäoppimisen määrästä. Korkeakoulutuksen nähtiin kuitenkin lisää- vän varhaiskasvatuksen laatua ja tuovan syvällisempää tietoa työhön. Pedagoginen osaaminen koettiin tarpeelliseksi ja tärkeäksi varhaiskasvatuksessa. Näyttää siltä, että varhaiskasvatuksen vaikutukset tunnistettiin ja lisäksi niihin suhtauduttiin myönteisesti. Nämä vaikutukset edellyttivät kuitenkin äitien mukaan laadukasta varhaiskasvatusta ja resurssien riittävyyttä, kuten maltillisia ryhmäkokoja. Äidit näkivät kotihoidolla olevan samanlaisia yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä vaikutuksia kuin päivähoidolla. Investoimista varhaiskasvatukseen pidettiin kannattavana lasten tulevaisuuden kannalta.