Tämä tutkielma käsittelee työyhteisöjen onnistumisen keinoja ja ratkaisukeskeisyyden mahdollisuuksia onnistumisen vahvistamisessa. Tutkielma tarkastelee sitä, millaisia erilaisia keinoja työyhteisöjen onnistumisen kokonaisuuteen liittyy ja sivuaa lyhyesti myös sitä, millaisia eroja suomalaisten ja ruotsalaisten työyhteisöjen välillä voidaan havaita. Tutkielman päätarkoituksena on tarkastella työyhteisöjen käyttämien onnistumisen keinojen sekä ratkaisukeskeisen ajattelun yhtäläisyyksiä ratkaisukeskeisyyden mahdollisten toimintamekanismien tunnistamiseksi.
Tutkielman aineistona toimi yhdeksän puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavat olivat kaikki Suomesta Ruotsiin muuttaneita ja työskentelivät kasvatusalalla tai sairaanhoitajina. Haastateltavien puheessa esiintyneiden onnistumisen keinojen sekä kulttuuristen erojen havaitsemiseksi käytettiin Braunin ja Clarken (2006) teema-analyysin mallia. Ratkaisukeskeisyyden ja onnistumisen keinojen vertailu toteutettiin systemaattisella ver
tailulla.
Tutkimuksen tuloksena työyhteisöjen onnistumisen keinojen havaittiin perustuvan kolmeen erilaiseen luokkaan: sosiaalisiin, asenteellisiin sekä motivaationaalisiin onnistumisen keinoihin. Onnistumisen sosiaaliset keinot olivat selkeästi eniten käytettyjä ja parhaiten tiedostettuja onnistumisen keinoja. Onnistumisen sosiaaliset keinot perustuivat yhteenkuuluvuuden tunteen luomiseen sekä sosiaaliseen tukeen. Asenteellisista onnistumisen keinoista optimismi, kuten myönteinen palaute ja asenne sekä huumori, toteutuivat työyhteisöissä hyvin. Toisaalta reflektiivisyys sekä epäonnistumisten salliminen osoittautuivat onnistumisen keinoiksi, joita kaikki työyhteisöt eivät onnistuneen toteuttamaan. Puutteellisesti työyhteisöissä toteutuivat myös motivaationaaliset onnistumisen keinot, joiksi tutkielmassa nimettiin tavoitteet sekä voimavarojen hyödyntäminen.
Tutkimuksessa suomalaisten työyhteisöjen havaittiin onnistuvan erityisesti tehtäväkeskeisessä reflektoimisessa ja palautteen antamisessa. Ruotsalaisten työyhteisöjen onnistuminen perustui selkeästi voimakkaammin tunnekeskeisiin keinoihin, kuten optimismiin, myönteiseen palautteeseen ja kaikkien työyhteisön jäsenten hyvään kohteluun.
Aikaisempi tutkimus on antanut viitteitä siitä, että ratkaisukeskeisen ajattelutavan soveltaminen organisaatioihin, johtaa myönteisiin tuloksiin, kuten innovatiivisuuteen, kohonneeseen tuottavuuteen sekä tiimihenkeen (Glass, 2009; Theeboom ym., 2015; Weer ym., 2016). Tämän tutkielman havaintojen mukaan ratkaisukeskeisyyden keskeisimmät periaatteet vaikuttavat tehostavasti juuri niihin onnistumisen keinoihin, jotka toteutuvat organisaatioissa heikoiten. Ratkaisukeskeisyys keskittyy esimerkiksi tavoitteiden määrittelemiseen, voimavarojen aktivoimiseen sekä mahdollisuuksille avoimempaan asenteeseen, jotka vahvistavat puutteellisesti toteutuvia motivaationaalisia ja asenteellisia onnistumisen keinoja. Ratkaisukeskeisyys näyttää lisäävän etenkin työyhteisön metataitoja, eli ohjaavan työyhteisön jäseniä tarkastelemaan vuorovaikutus- ja ajattelutapojensa vaikutuksia työympäristössään.
Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan sanoa, että ratkaisukeskeinen ajattelu vaikuttaa erityisesti työyhteisöjen puutteellisesti toteutuviin onnistumisen keinoihin ja on siksi erittäin potentiaalinen keino organisaatioiden toiminnan parantamiseksi.
...
