Suhteellisen iän ilmiön yhteys päivähoidon henkilökunnan arvioimiin esiopetusikäisten lasten toiminnanohjauksen vaikeuksiin

Abstract

Tutkimuksessa tutkittiin suhteellisen iän ilmiön yhteyttä päivähoidon henkilökunnan arvioimiin esiopetusikäisten lasten toiminnanohjauksen vaikeuksiin, sekä lapsen saamaan erityistukeen. Aiempien tutkimusten perusteella suhteellisesti nuoremmilla on suurempi todennäköisyys saada ADHD-diagnoosi tai -lääkemääräys kuin suhteellisesti vanhemmilla. Lisäksi suhteellisen iän on todettu olevan yhteydessä erityiseen tukeen.

Tutkimus oli osa laajempaa PikkuKesky standardointitutkimusta ja tämän tutkimuksen aineisto koostui Lahden kaupungissa vuonna 2008 alku- ja loppuvuodesta syntyneistä suomenkielisistä, esiopetusikäisistä lapsista (N=227). Mann Whitney U -testin avulla selvitettiin ensimmäisen ja viimeisen vuosikolmanneksen lasten toiminnanohjauksen vaikeuksien jakautumista. Lisäksi Khiin neliötestin avulla selvitettiin syntymävuodenajan vaikutusta lasten saamaan tukeen.

Loppuvuodesta syntyneillä esiopetusikäisillä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän toiminnanohjauksen vaikeuksia päivähoidon henkilökunnan arviointien perusteella ja tämä vaikutus oli samansuuntainen sukupuolesta riippumatta. Suhteellisesti nuoremmilla oli myös korkeampi todennäköisyys saada erityistukea.

Tämän tutkimuksen tulokset olivat linjassa aiempien suhteellista ikää käsittelevien tutkimusten kanssa tarjoten uutta tietoa suhteellisen iän yhteydestä esiopetusikäisten lasten toiminnanohjauksen vaikeuksiin. Loppuvuodesta syntyneet lapset ovat usein kypsymättömämpiä ja saattaisivat hyötyä koulujärjestelmän joustavuudesta. Suhteellinen ikä on vielä melko vähän tiedostettu ilmiö, joten siitä tarvittaisiin vielä paljon jatkotutkimusta.