Evidenssin käyttöön johtavat tekijät opettajan puheessa fysiikan tunnilla

Abstract

Vuoden 2014 Opetussuunnitelman perusteissa painotetaan melkoisen paljon argumentaatiota ja perustelemista. Fysiikan oppiaineessa se asettaa opettajille erityiseksi tavoitteeksi ohjata oppilaita perustelemaan erilaisia näkemyksiä fysiikalle ominaisella tavalla. Syy tälle on se, että yhteiskunnassa ja erityisesti luonnontieteissä tarvitaan jatkuvasti yhä enemmän sellaisia taitoja kuin yksilöiden kykyä olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja omien näkemyksien perustelemista muille. Tässä tutkielmassa pyritään näyttämään, että fysiikalle ominainen tapa perustella sisältää ennen kaikkea evidenssin antamista. Lisäksi tutkittiin erästä seitsemännen luokan fysiikan oppilasryhmän ja heidän opettajansa välistä vuoropuhelua sellaisten tilanteiden aikana, jolloin opettaja pyrkii ohjaamaan oppilaita perustelemaan erilaisia fysiikkaan liittyviä väitteitä. Tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia erityisesti opettajan puheeseen liittyviä tekijöitä liittyy onnistuneeseen evidenssin käyttöön perustelussa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ensinnäkin evidenssin tarjoaminen perusteluna on melko harvinaista. Tämä vahvistaa kansainvälisten tutkimusten tuloksia, joiden mukaan selityksen antaminen on ihmisillä paljon yleisempää kuin evidenssin antaminen. Lisäksi havaittiin, että silloin kun evidenssiä esiintyi, niin puolessa tapauksista opettaja ohjasi siihen johdattelevilla kysymyksillä. Evidenssiä esiintyi tällä tavoin ohjattuna sellaisellakin tunnilla, jolla oppilaita ohjeistettiin käyttämään ensisijaisesti selitystä väitteen perusteluna. Johdattelevien kysymysten käyttö vaikuttaa siis olevan tehokas tapa ohjata oppilaita evidenssin antamiseen. Ylipäätään oppilaita puhumaan ja kommentoimaan kannustavalla puheella näyttäisi olevan myönteistä vaikutusta tässä.