Psykologisen joustamattomuuden, tietoisuustaitojen ja tehtyjen sanavalintojen yhteys opiskelijoiden kokemaan stressiin ja sen muutoksiin verkkovälitteisen hyvinvointiohjelman aikana

Abstract

Stressi on yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa yleinen, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia heikentävä ongelma, jonka hoitamiseen verkkovälitteiset interventiot tarjoavat mahdollisen ratkaisun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yliopisto-opiskelijoiden kokeman stressin ja sen muutosten yhteyttä stressioireilun taustamekanismeina nähtyihin psykologiseen joustamattomuuteen sekä tietoisuustaitoihin ja sen alataitoihin verkkovälitteisen Opiskelijan Kompassi -hyvinvointiohjelman yhteydessä. Lisäksi tarkasteltiin eroja vähän ja paljon stressiä kokevien opiskelijoiden kirjoittamien viikkovastaustekstien sana- ja fraasivalinnoissa. Opiskelijan Kompassi on Jyväskylän yliopistossa kehitetty tuettu verkkovälitteinen hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuva hyvinvointiohjelma, jonka osallistujilta (N=123) kerättyjä tietoja käytettiin tässä tutkimuksessa. Mittareina käytettiin PSS-10:tä (koettu stressi), AFQ-Y:tä (psykologinen joustamattomuus) sekä FFMQ:ta (tietoisuustaidot). Lisäksi osallistujien ohjelman aikana erilaisiin pohdintatehtäviin kirjoittamia viikkovastauksia tarkasteltiin tekoälyohjelman avulla yhteistyössä Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan kanssa. Saatujen tulosten perusteella ennen ohjelman alkua mitattu koettu stressi ja psykologinen joustamattomuus sekä toisaalta koettu stressi ja tietoisuustaidot eivät olleet yhteydessä toisiinsa. Sen sijaan koetun stressin muutos oli yhteydessä sekä psykologisessa joustamattomuudessa että tietoisuustaidoissa tapahtuneisiin muutoksiin ja toisaalta ennen ohjelman alkua mitattuihin psykologisen joustamattomuuden ja tietoisuustaitojen tasoihin. Tietoisuustaitojen alataitojen osalta koetun stressin muutos oli käänteisesti yhteydessä ei-arvioivuuden ja ei-reagoivuuden muutoksiin ja ennen ohjelman alkua mitattuihin tietoisen toiminnan ja ei-reagoivuuden tasoihin. Viikkovastauksissa havaittiin useita vähän ja paljon stressiä kokevien vastaukset toisistaan erottavia sana- ja fraasivalintoja, ja ohjelmasta hyötyminen koetun stressin osalta voitiin ennustaa ohjelman alkupään vastaustekstien perusteella 85%:n tarkkuudella. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoisimpana tuloksena voidaan pitää koetun stressin ja sen taustamekanismien yhteyksien puuttumista ohjelman alussa, mikä saattaa kertoa stressin erilaisuudesta diagnoosipohjaisiin mielenterveyshäiriöihin verrattuna. Tutkimus toimii myös ensiaskeleena suomenkielisen tekoälypohjaisen tekstianalytiikan hyödyntämiselle psykologian alalla.