Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuva verkkointerventio opiskelijoille : psykologisen joustavuuden kasvun merkitys ja vaikutukset hyvinvointiin sekä yhteydet opittuihin taitoihin ja muutoskokemuksiin

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin hyväksymis- ja omistautumisterapiapohjaisen opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseen pyrkivän Opiskelijan kompassi –tuetun verkkointervention vaikutuksia yliopisto-opiskelijoiden psykologiseen joustavuuteen ja yleiseen hyvinvointiin. Lisäksi tarkastelun kohteena oli ohjelman aikana tapahtuvan psykologisen joustavuuden muutoksen yhteys opiskelijoiden yleiseen hyvinvointiin, opittuihin taitoihin sekä opiskelijoiden kokemiin ohjelman tuomiin muutoksiin. Tutkimuksessa käytetty aineisto on osa Jyväskylän yliopiston Student Lifehanketta ja se kerättiin lukuvuoden 2015–2016 aikana. Tutkimukseen valikoitui 48 iältään 19–40 – vuotiasta Jyväskylän yliopiston eri tiedekunnan opiskelijaa. Opiskelijat osallistuivat kahdeksan viikon verkkointerventioon, joka koostui verkkotehtävistä ja kolmesta kasvokkaisesta tapaamisesta. Tutkimuksessa käytettiin psykologisen joustavuuden (AFQ-Y) ja yleisen hyvinvoinnin (MHC-SF) mittarien lisäksi psykologian laitoksen kehittämiä mittareita opituista taidoista sekä ohjelman tuomista muutoksista. Tulosten mukaan Opiskelijan kompassin tuettu ohjelma lisäsi opiskelijoiden psykologista joustavuutta sekä yleistä hyvinvointia. Tulokset osoittivat myös sen, että psykologisen joustavuuden muutos selitti suuren osan yleisen hyvinvoinnin muutoksesta. Psykologinen joustavuus kasvoi osallistujilla samalla tavalla riippumatta siitä, mikä oli heidän hyvinvointinsa taso intervention alussa. Tarkastelimme erikseen niitä henkilöitä, joiden hyvinvoinnin taso oli intervention alussa keskivertoa matalampi. Tällöin huomasimme hyvinvoinnin kasvavan enemmän niillä henkilöillä, joilla myös psykologinen joustavuus kasvoi intervention aikana keskimääräistä enemmän. Edelleen näitä osallistujia tarkastelemalla havaitsimme, että psykologisen joustavuuden kasvun suuruus vaikutti osallistujien oppimiin taitoihin sekä koettuihin muutoksiin. Psykologisen joustavuuden suuri kasvu oli yhteydessä hyväksyntään ja ajatuksista irrottautumiseen liittyvien taitojen oppimiseen sekä ajatuksista ja tunteista irrottautumiseen liittyviin muutoskokemuksiin. Tulosten pohjalta voimme todeta Opiskelijan kompassin tuetun verkkointervention olevan hyödyllinen lisäämään yliopisto-opiskelijoiden psykologista joustavuutta sekä yleistä hyvinvointia. On myös selvää, että psykologisen joustavuuden kasvulla on merkittävä vaikutus yleisen hyvinvoinnin kasvuun sekä ohjelman aikana opittuihin taitoihin ja koettuihin muutoksiin. Jatkossa on siis edelleen syytä kiinnittää huomiota opiskelijoiden psykologisen joustavuuden tukemiseen.