Tässä tutkimuksessa selvitetään kielentutkimuksen keinoin, millaisia tehtäviä draamakasvatukseen perustuvilla opetusmenetelmillä on yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sekä työelämävalmiuksien opetuksen välineenä. Erilaisiin opetusmenetelmiin liittyvä tutkimus onkin juuri nyt ajankohtaista, sillä syksyllä 2016 käyttöön otetun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa edellytetään opetuksessa hyödynnettävän monimuotoisesti vaihtelevia työtapoja. Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti yhtenä perusopetuksen päämääränä on monimuotoisten opetusmenetelmien keinoin erilaisten arki- ja työelämävalmiuksien kehittäminen, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat draamamenetelmiin perustuvan opetuksen tavoitteet juuri tästä näkökulmasta.
Draaman asema nykyisen opetussuunnitelman perusteissa onkin poikkeuksellinen, sillä se nimetään yhtenä harvoista menetelmistä perusteiden yleisissä osissa ja useimpien oppiaineiden kohdalla. Menetelmällisesti draamamenete
lmiin perustuvan opetuksen voidaan katsoa edustavan tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenäkin toimivaa konstruktivistista oppimiskäsitystä, jonka mukaisesti oppiminen on aktiivista ja yhteisöllistä toimintaa, ei vain passiivista tiedon vastaanottamista (Puolimatka 2002: 32–33). Myös työelämäkontekstissa peräänkuulutetaan nimenomaan yksilön aktiivisuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja, minkä vuoksi tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on selvittää näiden työelämävalmiuksien ja draaman keinoin oppimisen yhteyksiä. Tutkimuksen teemoja tarkastellaan seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1A) Millaisia tehtäviä draamalla on äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen opetuksessa kahden aineenopettajan kokemusten mukaan ja millä perustein he katsovat draaman sopivan opetuksen välineeksi peruskouluun? 1B) Kuinka tutkimukseen osallistuneet aineenopettajat ja yhdeksäsluokkalaiset rakentavat käsityksiään draamasta kielellisesti? 2) Mitkä ovat yhdeksäsluokkalaisten sekä aineenopettajien kertoman mukaan työelämän kannalta merkittävimpiä äidinkielen ja kirjallisuuden draamapainotteisista oppitunneista opittuja taitoja?
Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin menetelmiä hyödyntämällä. Aineisto koostuu kahden äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan haastattelusta sekä kahdeksastatoista yhdeksäsluokkalaisten tuottamasta kirjoitelmasta. Tutkimusongelmiin etsitään vastauksia lähestymällä aineistoa eri näkökulmista sisällölliset ja kielelliset valinnat huomioon ottaen. Aineistosta hahmottuu kolme erilaista näkökulmaa, joiden myötä tavoitteena on saada käsitys siitä, millaisena draaman asema käsitetään perusopetuksen kontekstissa opetuksen ja etenkin kieli-, viestintä ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisen välineenä. Opettajien kokemuksia peilataan oppilaiden aiheeseen liittyviin käsityksiin siten, että aineistosta nostetaan esiin draamatoiminnan tavoitteellisuuteen, draaman käytön syihin sekä tutkimushenkilöiden kokemusten kielentämiseen liittyviä näkökulmia.
...
