Ajan havaitsemisesta : onko aika empiirinen käsite?

Abstract

Pohdin tässä artikkelissani, missä mielessä tapahtumien välinen aikajärjestys on havaittavissa. Mikä siis on ajallisten käsitteiden, kuten samanaikaisuus ja peräkkäisyys, suhde havaintoihin? Mikäli havainnoilla on perustava rooli ajallista järjestystä koskevien käsitteiden alkuperään, määrittelyyn, viittaamiseen ja oikeuttamiseen liittyen, voitaisiin ajan sanoa olevan ainakin jossain mielessä havaittavissa. Kiinnitän huomioni suppean suhteellisuusteorian (tästedes SST) samanaikaisuuden suhteellisuutta koskevaan argumenttiin. Nähdäkseni se antaa perusteita ajatella, ettei aika ole newtonilainen absoluuttinen ja havaitsematon rakenne, eikä kantilainen aikajärjestyksen havaitsemista edellyttävä aistimellisuuden a priori -muoto. Sen sijaan aika voidaan mieltää empiiriseksi käsitteeksi. Ajallista järjestystä ilmaisevat käsitteet, perättäisyys ja samanaikaisuus, viittaavat havaintoihin. Lisäksi havaintoja tarvitaan oikeuttamaan tapahtumien järjestystä koskevat arvostelmat. Lopuksi esitän väitteelleni lievennyksen. Vaikka aikaa voidaan pitää empiirisenä käsitteenä, jyrkkä käsite-empirismi ei ole hyväksyttävä kanta, sillä se on jännitteisessä suhteessa suppea suhteellisuusteorian (SST) edellyttämän realistisen ontologian kanssa. Ilmiöiden havaittu aikajärjestys voi olla eri kuin niitä koskevien tapahtumien todellinen aikajärjestys — todellinen suhteessa valittuun inertiaalikoordinaatistoon, paitsi absoluuttisen menneisyyden tapauksessa.