Kun havainto ja odotus eivät kohtaa : huumorista ja hämmennyksestä

Abstract

Haastan tässä tekstissä yleisesti jaetun huumoriteoreettisen käsityksen, jonka mukaan huumorin ytimessä oleva havainnon ja odotuksen välinen epäsuhta täytyy ratkaista huvitusta aiheuttavalla tavalla. Frankfurtin koulukunnan kriittiseen teoriaan, ja erityisesti Erich Frommin ja Theodor W. Adornon ajatteluun, perustuen esitän, että humoristinen ristiriita voi jäädä myös elämään ratkaisemattomana eikä sen välttämättä tarvitse aiheuttaa riemua. Tällä kriittisellä täydennyksellä on merkittäviä implikaatioita muun muassa huumorin seurausten ymmärtämisen suhteen.