Työkaverista työystäväksi?: kokemuksia ystävyydestä ja sen merkityksestä työvoinnille työyhteisössä

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin työystävyyttä eli ystävyyden ilmiötä työyhteisössä ja sitä, millainen merkitys työystävyydellä on asiantuntijatyön tekijöille ja heidän kokemalleen työvoinnille. Aihetta lähestyttiin kolmen tutkimuskysymyksen avulla: millaista on ystävyys työyhteisössä, miten työystävyyttä merkityksennetään, ja miten työystävyyden koetaan linkittyvän työvoinnin kokemuksiin. Tutkimus toteutettiin haastatellen seitsemää erilaisissa asiantuntijatöissä ja -työyhteisöissä olevaa työntekijää. Työystävyydestä, sen erityispiirteistä ja siihen liittyvistä ilmiöistä on tutkimusta vielä toistaiseksi melko rajallisesti. Aihetta on tutkittu joidenkin vuosikymmenien ajan, muttei juurikaan työvoinnin näkökulmasta. Työystävyyden tiedetään kuitenkin olevan merkittävä ilmiö työntekijälle ja vaikuttavan tavalla tai toisella koko työyhteisön tasolla. Tutkimusten mukaan siihen liittyy sekä positiivisia että negatiivisia ilmiöitä, esimerkiksi kohonnutta työtyytyväisyyttä ja saadun tuen lisääntymistä, mutta myös esimerkiksi riskiä tiedon epätasaiseen jakamiseen. Populaarijulkaisuissa aiheeseen suhtaudutaan vaihtelevin tavoin: paikoin ystävyyttä pidetään haitallisena, paikoin välttämättömänä hyvän työelämän kannalta. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että työystävyyttä koetaan ja arvostetaan, sillä työ on iso osa elämää ja työyhteisö luonteva tila tavata ihmisiä aikuisiällä. Työelämän käänteissä kaivataan kokemusten jakajaa ja vertaista, joka ymmärtää oman työn sisällön ja esimerkiksi sen haasteet helposti. Työystävyys on työntekijälle tärkeä, mutta paikoin tunnistamaton hyvinvoinnin lähde. Työystävyydelle ei löydy arkipuheessa välttämättä sopivia termejä, sillä perinteisesti ystävyys ei kuulu työelämän käsitteisiin. Organisaatiotasollakaan ei välttämättä tunnisteta tai tunnusteta työystävyyttä, vaan vuorovaikutussuhteisiin liittyvä diskurssi keskittyy enemmän yhteisöllisyyteen, tiimihenkeen ja muihin ryhmän vuorovaikutuksen ilmiöihin. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että tämän päivän työelämä kaipaa työystävyyden tunnistamista voimavarana ja sen parempaa hyödyntämistä sopivissa tilanteissa. Työelämän tutkimuksessa huomiota tulisi kiinnittää tulevaisuudessa paitsi ilmiöön itseensä, myös sen huomioimiseen työvoinnin tekijänä ja esimerkiksi teknologiavälitteisen viestinnän kontekstissa. Myös kulttuurin vaikutus sekä työystävyys eri hierarkiatasoilla olevien kesken voisivat tarjota uusia näkökulmia aiheen tutkimiseen.