”Kun se nyt on sallittua juosta ja humputtaa, niin sitä asennoituu niin, että saapi männä" : tutkimus lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen yhteydessä olevista tekijöistä varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät varhaiskasvatuksessa ovat yhteydessä lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Tätä tutkittiin selvittämällä päiväkodin kasvattajien ajatuksia siitä, mitkä tekijät edistävät fyysisen aktiivisuuden lisäämistä ja mitkä tekijät estävät tai hankaloittavat sitä. Tutkimus on laadullinen ja siinä on hyödynnetty toimintatutkimuksen keskeisimpiä piirteitä. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla, havainnoimalla ja lomakkeilla. Tutkimukseen osallistui kuusi kasvattajaa yhdestä päiväkodista. Analyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysina, jossa painottuu aineistolähtöisyys. Tutkimuksessa selvisi, että kasvattajien mukaan lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen yhteydessä olevat tekijät ovat osa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista ympäristöä. Fyysisestä ympäristöstä kasvattajat toivat esiin tilat, välineet ja ajan. Psyykkisen ympäristön tekijöistä mainittiin kasvattajan oma ajattelu ja lapsen luonne ja kiinnostuksen kohteet. Sosiaalisesta ympäristöstä fyysiseen aktiivisuuteen ovat yhteydessä vanhemmat, päiväkotiyhteisö, muutoksen toteuttaminen, kasvattajan toiminta ja työn realiteetit sekä kasvattajan ja lapsen välinen toiminta. Kaikki tekijät osaltaan joko mahdollistavat tai estävät fyysisen aktiivisuuden lisäämistä riippuen siitä, miten ne toteutuvat päiväkotiryhmässä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että etenkin kasvattajien asennemuutos mahdollistaa fyysisen aktiivisuuden lisäämistä. Suurin este sille on kasvattajien jaksaminen. Tärkeää olisi selvittää, voiko rajallisia resursseja kohdistaa etenkin vähän liikkuvien lasten aktiivisuuden lisäämiseen vai aiheuttaisiko se haittaa toisille lapsille.