Tasapaino ja vibraatiotunto ikääntyneillä urheilijoilla ja ei-urheilijoilla

Abstract

Asennon hallinta ja siihen liittyvä tasapaino koostuu monimutkaisesta säätelyjärjestelmästä, joka vaatii sensorisen järjestelmän, luurankolihasten ja keskushermoston yhteistyötä ja koordinaatiota. Tasapainon säätelyjärjestelmissä tapahtuu degeneratiivisia muutoksia erityisesti 65 ikävuoden jälkeen. Nämä muutokset heikentävät tasapainoa, mikä on iäkkäillä ihmisillä yhteydessä itsenäiseen selviytymiseen päivittäisissä toimissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vastata seuraaviin kysymyksiin: 1.Ovatko tasapaino ja vibraatiotunto yhteydessä toisiinsa? 2. Onko fyysisellä aktiivisuudella vaikutusta tasapainoon? ja 3. Onko fyysisellä aktiivisuudella vaikutusta vibraatiotuntoon? Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja osa suurempaa tutkimusprojektia. Tutkimukseen osallistui 52 naista (ikä 66-85v), jotka olivat harrastaneet aktiivisesti urheilua koko elämänsä ajan. Ikäjakaumaltaan vastaava verrokkiryhmä (n=42) koostui satunnaisesti valituista naisista, joilla ei ollut urheilutaustaa. Staattisen tasapainon mittaukset suoritettiin voimalevyllä tekemällä kolme erilaista tasapainotestiä: 1. seisominen normaalisti silmät auki 2. seisominen normaalisti silmät suljettuna ja 3. ns. tandem-seisominen, eli jalat peräkkäin varpaat kiinni toisen jalan kantapäässä. Värinätuntoa mitattiin Vibrameter-laitteella vallitsevan käden kämmenselän toisen metakarpaaliluun kohdalta, ja jalasta jalkapöydän ensimmäisen metatarsaaliluun distaalisesta osasta. Tässä tutkimuksessa tasapaino ja vibraatiotunto korreloivat vain tandem-tasapainotestin eteen-taaksehuojunnan (r 0,35, p=0,001) sekä vauhtimomentin (r 0,24, p=0,023) kanssa. Tutkimustuloksissa heikko tilastollinen ero ryhmien välille saatiin vain normaaliseisonnassa silmät auki tehdyn testin sivuttaishuojunnassa. Ei-urheilijaryhmällä kehon massa ja rasvaprosentti (rasva%) olivat urheilijaryhmää suuremmat. Jaoteltaessa ryhmät painon (mediaani) mukaan painaviin ja kevyisiin, tilastollisesti merkitsevä ero saatiin kevyiden urheilijoiden ja painavien ei-urheilijoiden eteen-taakse huojunnassa. Myös värinätunnon suhteen tilastollisesti merkitsevä ero saatiin ainoastaan kevyiden urheilijoiden ja painavien ei- urheilijoiden välille. Tuloksista voidaan todeta, että kehon runsaalla rasva%:lla ja inaktiivisuudella saattaisi olla heikentävä vaikutusta tasapainoon. Tässä tutkimuksessa ei huomioitu dynaamista tasapainoa, joka mahdollisesti olisi osoittanut selkeämpiä eroja tutkimusryhmien välillä. Värinätunnon osalta tutkimustulokset olivat linjassa aiempiin tutkimustuloksiin, joissa on osoitettu, että naisilla värinätunnon ja tasapainon korrelaatiota on vaikea saada selville. Tulokset osoittavat myös sen, että rasvakudoksen määrällä ja inaktiivisuudella voisi olla vaikutusta värinätuntoa aistittaessa. Tulevaisuudessa olisi hyvä tehdä pitkittäistutkimus vastaavanlaisesta aiheesta ja verrata sitten kuinka tulokset vaihtelevat eri ryhmien välillä ja iän karttuessa. Avainsanat: tasapaino, värinätunto, liikunta, ikääntyminen

Posture control with related balance is a complex regulatory system that requires cooperation of peripheral sensory system, skeletal muscle and central nervous system and coordination. In average, balance control systems go through degenerative changes after 65, and these changes affect balance. In the elderly population the good balance is related of self-survival activities of daily living. The purpose of this study was to answer the following questions: 1. Do the postural balance and vibrotactile sense correlate? 2. Does the physical activity affect postural balance? and 3. Does the physical activity affect vibrotactile sense? The study was a cross-sectional study and a part of a larger research project. The study consist of randomly selected female athletes (n=52, 66-85 years) who had been active athletes throughout their lives and a control group (females, n=42) with similar age distribution and non-athletic background. Static balance/equilibrium measurements were performed by a force platform using three different balancing tests: 1. Standing eyes open, 2. Standing with the eyes closed, and 3. So- called tandem standing, one foot after another, toes touching the heel. The vibration sense was measured with a vibrameter. Measures were taken on top of the second metacarpal of back- hand palm, and in the foot at the distal part of the first metatarsals. In this study postural balance and vibration sense correlated only in tandem standing, anterior- posterior direction (r 0,35, p=0,001) and velocity moment (r 0,24, p=0,023). A weak statistical difference between groups was only achieved in a test of normal standing lateral body sway. In the non-athlete group body mass and body fat percent (fat%) were significantly higher when compared to athletes. When spliting up groups into obese and lean, a statistically significant difference were achieved between the lean athletes and obese non-athletes anterior-posterior body sway. In conclusion, the body fat%, and the inactivity may have an effect on the balance. The only statistically significant difference was seen between lean athletes and obese non-athletes in vibration sense. Thus, it can be stated that the amount of body fat and inactivity may also have an impact to vibration sense. In this study the dynamic balance is not taken into account, which likely would have produced clearer distinctions between these research groups. The vibration sense results were in line with previous findings where also the correlation in women’s vibration sense and the balance is very difficult to elicit. The results point out the fact that the amount of fat tissue and inactivity may have an effect on vibration sense. In the future, it would be beneficial to perform longitudinal studies on a similar topic, and compare how the results vary in different groups and with increasing age. Key words: Balance/equilibrium, vibration sense, physical activity, elderly population