Plyometrisen harjoittelun vaikutukset tasapainoon ja hermolihasjärjestelmän toimintaan nuorilla ja ikääntyneillä naisilla

Abstract

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä lähes kaksinkertaistuu vuosien 2010 ja 2050 välillä (17% -> 30 %). Ikääntyminen aiheuttaa rakenteellisia ja hermostollisia muutoksia jotka heikentävät toimintakykyä. Vakavat kaatumiset lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskiä ja heikentävät elämänlaatua. Tilanteissa, jossa tasapaino yllättäen menetetään, nopea voimantuotto on tärkeää. Ikääntymisen myötä nopea voimantuotto kuitenkin heikkenee. Plyometrisen harjoittelun on todettu hidastavan lihasmassan ja voiman vähenemistä, sekä parantavan mahdollisesti tasapainon hallintaa ikääntyneillä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin miten neljän viikon plyometrinen harjoittelu vaikuttaa nuorten ja ikääntyneiden naisten hermolihasjärjestelmän toimintaan ja tasapainoon. Tutkimuksessa tehtiin alku- ja loppumittaukset, sekä seurantamittaukset seitsemän viikkoa harjoittelun jälkeen. Tutkittavina oli vapaaehtoisia nuoria (n = 9, 18-30 v) ja ikääntyneitä (n = 10, 60-70) naisia. Mittauspäivinä tutkittavilta mitattiin tasapainon horjutuksen aiheuttamat siirtymät, polven- ja nilkan ojennuksen isometriset maksimivoimat, patellan refleksivaste, staattisen kyykkyhypyn aikainen lihasaktiivisuus soleus-, gastrocnemius medialis-, tibialis anterior-, vastus lateralis- ja biceps femoris-lihaksista, sekä kyykkyhypyn korkeus. Plyometrinen harjoittelu paransi hyppykorkeutta tilastollisesti merkitsevästi kummassakin tutkimusryhmässä (F=6.234 ja p=0.006). Harjoittelu ei vaikuttanut posterior-suuntaisessa tasapainohäiriössä häiriön aikaisiin siirtymiin tilastollisesti merkitsevästi (F=3.071 ja p=0.065), mutta tulosta voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavana. Lisäksi nilkan ojentajien isometrinen maksimivoima laski loppu- ja seurantamittausten välillä tilastollisesti merkitsevästi (p=0.007). Muissa mitatuissa muuttujissa ei harjoittelulla ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Plyometrinen harjoittelu näytti vaikuttavan samalla tavalla sekä nuorten että ikääntyneiden ryhmässä. Plyometrinen harjoittelu näyttäisi sopivan myös ikääntyneille. Tässä tutkimuksessa hyppykorkeus kasvoi ja tasapainon kehityksessä nähtiin positiivinen trendi. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan jotta ymmärretään paremmin kuinka kauan, millä intensiteetillä ja millaisilla plyometrisilla harjoitteilla tulee harjoitella jotta saadaan paras mahdollinen harjoitusvaste ja sitä kautta vähennettyä tasapainon menettämisestä johtuvia kaatumisia. Vaikka suunta oli useiden muuttujien osalta positiivinen, näyttää siltä, että tässä tutkimuksessa käytetty neljän viikon tutkimusjakso oli liian lyhyt ja harjoitteluintensiteetti liian alhainen todella merkitsevien muutosten aikaansaamiseksi.

According to prediction by Statistics Finland the portion of over 65-year olds in the Finnish population will almost double between 2010 and 2050 (17%->30%). Aging causes structural and neural changes that impair performance. Serious falls increase the risk of premature death and weakens the quality of life. In situations where balance is suddenly lost the fast force production is important. However, with age the fast force production declines. Plyometric exercise has been found to slow down the decrease of muscle mass and strength and also to possibly improve the balance on the elderly The aim of this study was to examine how four weeks of plyometric exercise affects the balance and functionality of neuromuscular system of young and elderly women. The study consisted of three measurements: initial (just before training period), final (just after four weeks plyometric training) and follow-up (after seven weeks of detraining). The test group consisted of voluntary young (n = 9, 18-30) and elderly (n = 10, 60-70) women. Measurements were made for displacements of the center-of-pressure caused by pertubations of balance, maximal isometric forces of knee extension and plantar flexion, EMG amplitude of patellar reflex, EMG activity of five lower limb muscles (soleus-, gastrocnemius medialis-, tibialis anterior-, vastus lateralis- and biceps femoris) during static squat jump and the height of the squat jump. Plyometric exercise improved statistically significantly the height of the squat jump in both research groups (F=6.234 ja p=0.006). Plyometric exercise did not have statistically significant effect on balance control during posterior pertubations (F=3.071 ja p=0.065), but the trend was positive. The isometric maximum force of plantar flexors decreased statistically significantly between final and follow-up measurements (p= 0.007). In other measured variables no statistically significant effect was found. Plyometric exercise seemed to affect similarly in both the young and elderly groups. Plyometric training seems to suit also for the elderly. In this study the improvement in the squat jump height was seen, as well as the positive trend in balance control. Still, more research is needed to better understand the duration, intensity and type of plyometric exercises to be used in order to get the best possible training response and thereby reduce falls caused by loss of balance. Although positive trend was seen in several variables, it is likely that four weeks training period used in this study was too short and the training intensity too low to achieve truly significant changes.