Tasapaino ja vibraatiotunto ikääntyneillä urheilijoilla ja ei-urheilijoilla

Asennon hallinta ja siihen liittyvä tasapaino koostuu monimutkaisesta säätelyjärjestelmästä, joka vaatii sensorisen järjestelmän, luurankolihasten ja keskushermoston yhteistyötä ja koordinaatiota. Tasapainon säätelyjärjestelmissä tapahtuu degeneratiivisia muutoksia erityisesti 65 ikävuoden jälkeen. Nämä muutokset heikentävät tasapainoa, mikä on iäkkäillä ihmisillä yhteydessä itsenäiseen selviytymiseen päivittäisissä toimissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vastata seuraaviin kysymyksiin: 1.Ovatko tasapaino ja vibraatiotunto yhteydessä toisiinsa? 2. Onko fyysisellä aktiivisuudella vaikutusta tasapainoon? ja 3. Onko fyysisellä aktiivisuudella vaikutusta vibraatiotuntoon? Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja osa suurempaa tutkimusprojektia. Tutkimukseen osallistui 52 naista (ikä 66-85v), jotka olivat harrastaneet aktiivisesti urheilua koko elämänsä ajan. Ikäjakaumaltaan vastaava verrokkiryhmä (n=42) koostui satunnaisesti valituista naisista, joilla ei ollut urheilutaustaa. Staattisen tasapainon mittaukset suoritettiin voimalevyllä tekemällä kolme erilaista tasapainotestiä: 1. seisominen normaalisti silmät auki 2. seisominen normaalisti silmät suljettuna ja 3. ns. tandem-seisominen, eli jalat peräkkäin varpaat kiinni toisen jalan kantapäässä. Värinätuntoa mitattiin Vibrameter-laitteella vallitsevan käden kämmenselän toisen metakarpaaliluun kohdalta, ja jalasta jalkapöydän ensimmäisen metatarsaaliluun distaalisesta osasta. Tässä tutkimuksessa tasapaino ja vibraatiotunto korreloivat vain tandem-tasapainotestin eteen-taaksehuojunnan (r 0,35, p=0,001) sekä vauhtimomentin (r 0,24, p=0,023) kanssa. Tutkimustuloksissa heikko tilastollinen ero ryhmien välille saatiin vain normaaliseisonnassa silmät auki tehdyn testin sivuttaishuojunnassa. Ei-urheilijaryhmällä kehon massa ja rasvaprosentti (rasva%) olivat urheilijaryhmää suuremmat. Jaoteltaessa ryhmät painon (mediaani) mukaan painaviin ja kevyisiin, tilastollisesti merkitsevä ero saatiin kevyiden urheilijoiden ja painavien ei-urheilijoiden eteen-taakse huojunnassa. Myös värinätunnon suhteen tilastollisesti merkitsevä ero saatiin ainoastaan kevyiden urheilijoiden ja painavien ei- urheilijoiden välille. Tuloksista voidaan todeta, että kehon runsaalla rasva%:lla ja inaktiivisuudella saattaisi olla heikentävä vaikutusta tasapainoon. Tässä tutkimuksessa ei huomioitu dynaamista tasapainoa, joka mahdollisesti olisi osoittanut selkeämpiä eroja tutkimusryhmien välillä. Värinätunnon osalta tutkimustulokset olivat linjassa aiempiin tutkimustuloksiin, joissa on osoitettu, että naisilla värinätunnon ja tasapainon korrelaatiota on vaikea saada selville. Tulokset osoittavat myös sen, että rasvakudoksen määrällä ja inaktiivisuudella voisi olla vaikutusta värinätuntoa aistittaessa. Tulevaisuudessa olisi hyvä tehdä pitkittäistutkimus vastaavanlaisesta aiheesta ja verrata sitten kuinka tulokset vaihtelevat eri ryhmien välillä ja iän karttuessa. Avainsanat: tasapaino, värinätunto, liikunta, ikääntyminen