Tasapainoharjoittelun ja plyometrisen nopeusvoimaharjoittelun vaikutus tasapainoon ikääntyneillä naisilla

Abstract

Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko plyometrisellä nopeusvoimaharjoittelulla (PLY) tai tasapainoharjoittelulla (BAL) merkitystä ikääntyneiden naisten tasapainoon. Tutkimus kesti yhteensä 12 viikkoa ja siihen osallistui 19 naista, jotka olivat 60 – 69 -vuotiaita. Tutkimus koostui kolmesta mittauskerrasta: alkumittaus (ennen neljän viikon harjoittelua), loppumittaus (heti harjoittelun päätyttyä) ja seurantamittaus (seitsemän viikon tauon jälkeen). Koehenkilöt jaettiin etukäteen tehdyn kyselyn perusteella kahteen ryhmään: PLY-ryhmä (hyppy) (n=10) ja BAL-ryhmä (tasapaino) (n=9). Neljän viikon intervention aikana koehenkilöt osallistuivat joko hyppy- tai tasapainoharjoituksiin sekä keskivartaloa vahvistaviin kuntosaliharjoituksiin. Mittaukset toistettiin lisäksi 7 viikkoa harjoittelujakson päättymisestä (detraining -jakso). Tutkimuksessa mitattiin EMG-lihasaktiivisuus viidestä alaraajan lihaksesta (vastus lateralis, soleus, medialis gastrocnemius, biceps femoris ja tibialis anterior) staattisten hyppyjen aikana, staattisen hypyn lentoaikaa, voimaa polven – ja nilkan ojennuksen ja nilkan ojennuksen aikana sekä patellarefleksin EMG amplitudi. Tasapainomittauksissa käytettiin moottoroitua tasapainolautaa, jonka alustaan sijoitetut paineanturit mittasivat horjutuksen aiheuttamaa tasapainon painekeskipisteen siirtymää. Kun tutkimuksen kahta ryhmää (PLY ja BAL) käsiteltiin yhtenä ryhmänä hypyn aikaisen lentoajan mittausten osalta, alku- ja seurantamittausten välillä datojen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä muutos p < 0.05 (F = 3.509 ja p = 0.063) niin, että lentoaika kasvoi 2.5 % (±1.6). Ryhmien välillä ei kuitenkaan löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa lentoajan kasvussa. Ero alkumittauksiin säilyi merkitsevänä (p < 0.05) seitsemän viikkoa harjoittelujakson päättymisestä, jolloin seurantamittaus suoritttiin. Hypyn aikaisissa agonisti-lihasten (soleus, medial gastronecnemius, vastus lateralis) EMG aktiivisuuksissa ei havaittu muutoksia tutkimuksen aikana. Patellarefleksi ei muuttunut tutkimuksen aikana koko tutkimusaineistossa (F = 0.792 ja p = 0.464). Trendinä kuitenkin voidaan nähdä hyvin vähäinen EMG-amplitudin voimistuminen PLY-ryhmässä tutkimuksen edetessä, mutta muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä (F = 2.012 ja p = 0.154). Polven ojennuksen voiman mittauksista voidaan kuitenkin nähdä PLY-ryhmän osalta voiman lisääntyminen mittaustulosten perusteella, kun sen sijaan BAL-ryhmässä muutos oli negatiivinen. Harjoituksella ei kuitenkaan tutkimuksessa nähty olevan tilastollista merkitystä (F = 0.792 ja p = 0.463). Ryhmien välillä ei havaittu eroa nilkan ojennuksen maksimivoimassa alkumittauksissa (p = 0.389). Ryhmiä yhtenä ryhmänä tarkasteltaessa seitsemän viikon harjoitustauon jälkeen nilkan ojennukseen osallistuneen pohkeen lihasten maksimaalinen voima heikkeni 16.3 % (±19.6). Alku- ja seurantamittausten välillä oli tällöin merkitsevä ero p < 0.05 (F = 8.142 ja p = 0.015). Tutkimuksen harjoitusinterventio ei aiheuttanut tilastollisesti merkitsevää muutosta ikääntyneiden naisten tasapainoon PLY ja BAL -ryhmien sisällä eikä koko otannassa. Tutkimuksessa saatiin vain heikko yhteys neljä viikkoa kestävän PLY- ja BAL-harjoittelun merkityksestä ikääntyneiden naisten tasapainoon. Nilkan ojennuksen maksimaalinen voiman muutos oli negatiivinen tutkimuksen aikana molemmilla koehenkilöryhmällä. Muutokset ikääntyneiden naisten hermoston ja lihasten toiminnassa asettavat haasteita fyysisten ominaisuuksien kehittämiselle. Harjoitteluaika (4 vkoa) on ehkä liian lyhyt ja harjoituskertoja oli liian vähän, kun kyseessä on ikääntyneet naiset.

This study sought to determine whether plyometric speed training (PLY) or balance training (BAL) plays a role in the balance of older women. The study lasted a total of 12 weeks and involved 19 women aged 60 to 69 years. The study consisted of three measurements: initial (before training period), follow-up (just after four weeks training) and final (after seven weeks break). Subjects were divided into two groups based on a preliminary survey: PLY-group (jump) (n = 10) and BAL-group (balance) (n = 9). During the four-week intervention, subjects participated in either jumping or balance exercises as well as mid-body strengthening gym exercises. Measurements were repeated 7 weeks after the end of the training period (detraining period). The study measured EMG muscle activity from five lower limb muscles (vastus lateralis, soleus, medialis gastrocnemius, biceps femoris and tibialis anterior) during squat jump, squat jump flight time, force from two variables (knee extension and ankle plantar flexion) and EMG amplitude of patellar reflex. In balance measurements was used a motorized balance board, where the pressure sensors were placed in. Sensors measured the displacement of the balance pressure center caused by the oscillation. When the two groups of the study (PLY and BAL) were treated as one group for jump-time flight time measurements, a statistically significant change p <0.05 (F = 3.509 and p = 0.063) was observed between the data between the initial and follow up -measurements, increasing the flight time by 2.5% (± 1.6). However, no statistically significant difference in flight time growth was found between the groups. The difference with the initial measurements remained significant (p <0.05) for seven weeks after the end of the training period when the final measurements took place. No changes in EMG activities of agonist muscles (soleus, medial gastronecnemius, vastus lateralis) during the jump were observed during the study. The patellar reflex did not change during the study in the whole study data (F = 0.792 and p = 0.464). A slight increase in EMG-amplitude in the PLY group could be seen as a trend as the study progressed, but the change was not statistically significant (F = 2.012 and p = 0.154). However, from the knee extension force measurements, an increase in force could be seen for the PLY group, whereas in the BAL group the change was negative. However, exercise was not seen to be statistically significant in the study (F = 0.792 and p = 0.463). Furthermore no difference was observed between the groups in the maximum force of the plantar flexion in the initial measurements (p = 0.389). Treated as a single group after a seven-week detraining, the maximum muscle strength of the calf muscle involved in ankle extension decreased by 16.3% (± 19.6). There was a significant difference p <0.05 (F = 8.142 and p = 0.015) between the initial and follow-up measurements. The study exercise intervention did not cause a statistically significant change in the balance of older women within the PLY and BAL groups or across the sample. The study found only a weak link between the importance of four weeks of PLY and BAL training in the balance of older women. The maximal change in force of plantar flexion was negative during the study in both groups of subjects. Changes in the nervous and muscle function of older women pose challenges to the development of physical characteristics. Training period (4 weeks) might be too short and the exercise sessions was too little, in the case of older women.