Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen turvallisuuskäsitys Euroopan unionissa vallitsee ja minkälaisia teemoja turvallisuuteen liitetään. Lisäksi tutkimus pyrkii analysoimaan Euroopan unionia vallankäyttäjänä kansainvälisessä politiikassa. Tutkimuksen aineisto muodostuu Euroopan unionin kahdesta turvallisuusstrategiasta. Päähuomio on vuonna 2016 julkaistussa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa, ja vertailuaineistona käytetään vuoden 2003 Euroopan turvallisuusstrategiaa. Strategiat valikoituivat tutkimuksen aineistoksi, sillä ne määrittelevät suuntaviivat ja toimintaperiaatteet Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ja näin ollen kuvaavat keskeisimpiä teemoja ja toimijoita Euroopan unionin turvallisuuteen liittyen. Tutkimus toteutettiin käyttäen metodina Palosen (1988) poliittista luentaa. Poliittinen luenta pyrkii tutkimaan, kuinka poliittinen ulottuvuus ilmenee tekstissä ja minkälaisia tulkintoja tekstistä voidaan tehdä poimimalla siitä kiinnostavia ilmaisuja. Analyysin tukena käytettiin turvallisuusuhkia selvitettäessä Buzanin, Wæverin ja de Wilden (1998) kategorisointia turvallisuuden osa-alueista. Euroopan unionin valta-asemaa tarkasteltiin Tojen (2011) pikkuvallan sekä McCormickin (2007) supervallan käsitteiden avulla. Tutkimuksen perusteella Euroopan unionin turvallisuuspoliittinen kenttä näyttäytyy laajana. Vahvimpina osa-alueina vuoden 2016 globaalistrategiassa esiintyvät sotilaallisen ja taloudellisen turvallisuuden alueet. Poliittinen ja yhteiskunnallinen turvallisuus ilmenee osittain rinnakkain ja lomittain; eurooppalaiset arvot ja vahvat Euroopan unionin instituutiot ovat EU:n turvallisuuspolitiikan perusta. Huolimatta asemastaan ympäristönsuojelun edelläkävijänä ympäristöturvallisuus jää vuoden 2016 globaalistrategiassa vähälle huomiolle. Tulosten mukaan Euroopan unionin käytöksessä on havaittavissa piirteitä sekä pikkuvallasta että supervallasta. Voidaankin todeta, että EU nojaa globaalissa toiminnassaan vahvasti kansainvälisiin instituutioihin, mutta pyrkii myös luomaan itsenäistä asemaa. Erityisesti operatiivisen riippumattomuuden tavoittelu nousi aineistosta kantavana teemana. Aineiston perusteella Euroopan unioni on pikkuvalta, joka pyrkii kohti tunnustusta suurvaltana. ... The aim of the study is to analyze what kinds of understanding of security does the European Union have and what themes are linked to security. Additionally, the study aims to analyze the European Union as a power in international politics. The research material consists of two security strategies. The focus is on the Global Strategy for European Union’s Foreign and Security policy, which was published in June 2016. This strategy is compared to the European Security Strategy of 2003 in order to detect new trends in European security policy. The strategies act as guidelines for the European security policy and thus represent the main actors and themes related to European security. Therefore, strategies provide interesting research material. The study was conducted through the method of political reading. Political reading (Palonen, 1988) aims to study how the political aspect appears in texts and what kinds of interpretations can be made from the political parlances. Buzan, Wæver, and de Wilde’s (1998) categorization of the areas of security was a useful tool when analyzing the security threats presented in the Global Strategy. When studying the European Union as a power, Toje’s (2011) concept of small power was used alongside McCormick’s (2007) work on superpower. Based on the results, the field of European security is quite versatile. Strongest emphasis in the Global Strategy is on European military and economic security. Political and societal security is in most cases overlapping other areas; the strong institutions and European values are in the core of European security policy. Despite the EU’s role as a trendsetter for environmental awareness, environmental security is underrepresented in the Global Strategy of 2016. The study shows that the European Union has behavioral elements of both a small power and a superpower. It can thus be argued that the EU relies heavily on international institutions, such as the UN, in its global actions, but at the same time tries to achieve a position as an independent actor. Operational independency was especially a current theme in the material. According to the Global Strategy of 2016, the European Union is a small power that aims towards recognition as a great power. ...

Euroopan unioni ulkopolitiikka turvallisuuspolitiikka turvallisuus strategiat