Fysioterapeuttien ydinosaaminen : menetelmäosaaminen ja johtamisosaaminen selittävät fysioterapian kehittämistä sekä sitoutumista ja vastuuta lähiyhteisössä

Abstract

Ydinosaaminen ja ammattiarvot ohjaavat fysioterapeutin ammatillista toimintaa. Suomessa fysioterapeuttien ydinosaamista ei ole tutkittu ja tarve ydinosaamisen määrittämiseen ja kehittämiseen on tullut ajankohtaiseksi asiantuntijoiden kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten fysioterapeuttien ammattialan kehittämiseen ja lähiyhteisöön sitoutumiseen ja vastuuseen liittyvää osaamista vuonna 2014 – 2015. Lisäksi selvitettiin osaamisen eroja iän ja koulutuksen välillä sekä osaamista selittäviä tekijöitä. Tutkimus on osana Jyväskylän yliopiston ja Suomen fysioterapeutit ry:n ydinosaamisen tutkimusta.

Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselyllä Suomen fysioterapeutit -liiton jäseniltä (N=1909, vastausprosentti 34). Kysely sisälsi taustatietojen lisäksi 107 fysioterapian ydinosaamiseen liit-tyvää yksittäistä väittämää (Likert 1 – 5), joista 22 liittyivät fysioterapian kehittämiseen, vas-tuuseen ja sitoutumiseen lähiyhteisössä. Analyysi toteutettiin IBM SPSS -ohjelmalla; χ² - ja varianssianalyysi -testeillä sekä lineaarisella regressiolla.

Suomen fysioterapeutit kokivat fysioterapiaosaamisen (92% samaa mieltä) ja työn vastuun tärkeiksi (84% samaa mieltä). Fysioterapian kehittämiseen sekä lähiyhteisöön sitoutumiseen ja vastuuseen liittyvässä osaamisessa ilmeni tilastollisesti merkitsevää eroa eri ikä- ja koulutusasteilla (χ²). Korkeamman koulutuksen saaneet fysioterapeutit kokivat ammattialan kehittämiseen liittyvän osaamisen vahvempana kuin matalamman koulutusasteen saaneet. Vanhemmat fysioterapeutit kokivat lähiyhteisöönsä sitoutumiseen ja vastuuseen liittyvää osaamistaan vahvemmin kuin nuoret (p< .01). Lisäksi suomalaisten fysioterapeuttien osaamisessa ilmeni tyytyväisyyttä yksilökeskeisissä tekijöissä, mutta tyytyväisyys työyhteisön toimintakulttuuriin oli vähäisempää. Yksilökeskeiset tekijät olivat muun muassa oman osaamiseen, tehtäviin ja vastuuseen liittyvää arvostusta ja tuen saamista. Työyhteisön tekijät olivat muun muassa työyhteisöön liittyvää yhteistä vastuun kantamista ja työtarpeiden arviointia. Osallistumista fysioterapian kehittämiseen selittivät koettu osaaminen kliinisissä terapiamenetelmissä sekä yhteiskuntaosaaminen ja moniammatillisuuden osaaminen (R2 = .51, p < .001). Lähiyhteisöön sitoutumis- ja vastuuosaamista selittivät koettu johtaminen ja toimintakulttuuri sekä asiakkaan arvioimiseen liittyvä osaaminen (R2 = .72, p < .001).

Tulokset auttavat ymmärtämään fysioterapian kehittämisen osaamiseen liittyviä yksilö- ja yhteisötekijöitä. Niitä voidaan hyödyntää sekä fysioterapiakoulutuksen, että työyhteisön kehittämisessä. Fysioterapian kehittämis-, sitoutumis- ja vastuuosaaminen lähiyhteisössä painottuvat yksilötekijöihin. Kliininen menetelmäosaaminen ohjaa fysioterapeuttien kokemuksia fysioterapian kehittämisessä. Johtamisella ja toimintakulttuurilla on vahva sija fysioterapeutin kokemaan sitoutumiseen ja vastuuseen lähiyhteisössä. Yksilöosaamisen laajentaminen työyhteisön yhteiseksi osaamiseksi sekä työntekijää tukeva johtaminen saattaisivat toimia tehokeinoina fysioterapiakäytäntöjen kehittämistyössä lähiyhteisöissä.

Professional competence and values serve as guiding factors in physiotherapy practice. Lack of research in core competence of physiotherapy in Finland led to this national, cooperative research project. The need of research in defining and developing core competence developed with the input of the relevant and various professional bodies. The purpose of this study was to investigate the know-how of professional development and work commitment among Finnish physiotherapists in 2014 – 2015. In addition, differences in know-how between various age- and education groups and predictors of development and commitment were examined. This study is a part of Finnish core competence research which was initiated by University of Jyväskylä and Finnish Association of Physiotherapy (FAP).

A pilot-tested questionnaire was distributed by e-mail to the members of FAP (N=5690) on three occasions (November/December 2014). Along with background questions, the questionnaire included total of 107 competence-related statements (likert 1 – 5). Of those, 22 statements were about physiotherapy development and commitment in work community. These two themes were under examination in this Thesis. Two sum variables (physiotherapy development & commitment in work community) were created from those 22 individual statements. Data were entered and analyzed (SPSS, version 24) using descriptive statistics and χ²-, linear regression- and t-tests.

The overall response rate was 34% (n=1909). Professional development and commitment in work community were experienced as crucial factors in competence among Finnish physiotherapists. Within both factors, physiotherapists found that know-how/skills were mostly related as self-centred process than community-centred. Self-centred processes included actions that relates to individuals’ assessment towards personal skills and professionalism. Community-centred processes included actions that relates plans, assessments and achievements in organizational level. There were multiple associations between individual statements and age- and education groups (χ²). Generally, higher-educated were more likely to develop their physiotherapy skills/profession than lower-educated and older physiotherapists were more committed to work community than younger ones. This same phenomenon also stood out in mean values in sum variables. Therapeutic interventions and techniques, cultural and social factors and professional relationships predicted the sum variable of physiotherapy development (R2 = .51, p < .001). Leadership and management and assessment predicted the sum variable of commitment in work community (R2 = .72, p < .001).

This study clarifies the view of Finnish physiotherapists’ competence in physiotherapy development and commitment in work community. These results in physiotherapy practice could be considered in the context of the development and vision of physiotherapy education and clinical practice. Supportive leadership and management and utilizing individuals’ skills may yield an important impact to effective and communal physiotherapy practice regardless of the background of an employee.