Svensklärares uppfattningar om handledning i gymnasiet

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä lukion ruotsin kielen opettajilla on ohjauksesta. Tutkimuksessa käytettiin fenomenografista menetelmää, joka keskittyy käsitysten tutkimiseen aineistolähtöisesti. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa opettajaa neljästä eri lukiosta ja se analysoitiin fenomenografisen analyysimallin mukaisesti keskittyen aineistosta nousevien käsitysten moninaisuuteen haastateltavien yksilöllisten erojen ja yhtäläisyyksien sijasta. Käsityksistä muodostettiin kaksitasoinen kategoriajärjestelmä, joka koostuu viidestä kuvauskategoriasta; 1) Ohjauksen tarkoitus, 2) Edellytykset hyvälle ohjaukselle, 3) Ohjausvastuun jakautuminen lukiossa, 4) Ohjaustehtävät ruotsin opettajan työssä ja 5) Haasteet ruotsin opettajan ohjaavaa roolia kohtaan.

Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä ohjauksen rooli aineenopettajan työssä korostuu uudessa lukion opetussuunnitelmassa entisestään. Jotta lukion ohjausjärjestelmää voidaan kehittää, tarvitaan tietoa, kuinka ohjaus kouluissa käsitetään tällä hetkellä. Pohdinnassa keskitynkin tulosten tarkasteluun juuri kehityksen kannalta olennaisista näkökulmista, eli koulun ohjausvastuun jakautumiseen sekä opettajien kokemiin haasteisiin, erityisesti tarkastellen opettajien käsityksiä tiedon merkityksestä ohjauksessa.

Suurimmiksi haasteiksi ohjauksen toteuttamiselle opettajat kokivat ajan, koulutuksen ja tiedon puutteen. Suurin osa opettajista koki ohjauksen luonnolliseksi osaksi aineenopettajan työtä, mikäli ohjaustehtävät liittyvät nimenomaan opetettavaan aineeseen esimerkiksi oppimisstrategioiden tai kurssivalintojen kautta. Koko koulun ohjausvastuu koettiin pääosin tärkeäksi ja luonnolliseksi periaatteeksi, mutta toimiakseen se edellyttää etenkin yhteistyötä sekä selkeää työnjakoa. Opettajien kuvaamat ohjauksen tarkoitukset olivat moninaisia, mutta pääasiaksi koettiin, että oh- jaus hyödyttää opiskelijoita niin lukio-opintojen aikana kuin niiden jälkeenkin. Tärkeimmäksi ohjaustehtäväksi nousi tiedonvälittäminen, mikä puolestaan kuvasi hyvin opettajien käsityksiä ohjauksen luonteesta ylipäätään.