Kasvatusyhteistyön rakentuminen pienen lapsen varhaiskasvatuksen aloituksessa : tapaustutkimus

Abstract

Toivonen, Sari. 2017. Kasvatusyhteistyön rakentuminen pienen lapsen varhaiskasvatuksen aloituksessa — tapaustutkimus. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 76 sivua.

Tutkimuksessa tarkastellaan yksivuotiaan lapsen varhaiskasvatuksen aloituksessa rakentuvaa kasvattajien ja vanhempien välistä kasvatusyhteistyötä. Tutkimus on osa laajempaa lasten siirtymiä koskevaa seitsemän maan välistä tutkimusta. Jyväskylän yliopistossa toteutettava hanke Lasten siirtymät varhaiskasvatuksessa liittyy laajempaan Social and emotional experiences in transition through the early years -projektiin. Suomessa pienten lasten siirtymiä ei ole juurikaan tutkittu, joten tutkimukselle on tarvetta. Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa on etnografisia piirteitä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin vanhempien ja kasvattajien haastatteluja ennen lapsen ensimmäistä päivää varhaiskasvatuksessa. Lisäksi havainnoitiin ja videoitiin lapsen tuonti- ja hakutilanteita päiväkodilla ensimmäisen kuukauden aikana seuraavasti: ensimmäisenä hoitopäivänä, viikon kuluttua sekä kuukauden kuluttua aloituksesta. Tutkimustulosten muodostamisessa käytettiin haastatteluiden osalta aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Kasvatusyhteistyötä luonnehtivat ennen varhaiskasvatuksen aloitusta seuraavat luokat: tutustumisen merkitys, vanhemmuuden kokemusten tunnistaminen, avoimuus, neuvottelu lapsen tarpeista sekä vanhempien tarpeiden tulkinta. Varhaiskasvatuksen aloituksen jälkeen kasvatusyhteistyötä puolestaan luonnehtivat neljä luokkaa, jotka olivat seuraavat: vastaanottamisen merkitys luottamuksen rakentajana, tapojen tutuksi tekeminen, päivittäisten kokemusten jakaminen sekä huolten pehmentäminen. Tutkimuksessa kasvatusyhteistyö näyttäytyi kahdensuuntaisena, avoimena ja vuorovaikutteisena. Ennen aloitusta tutustumiskäyntejä pidettiin tärkeinä kasvatusyhteistyön rakentumisen kannalta. Asettuminen vanhemman asemaan omien vanhemmuuden kokemusten kautta sekä avoimuus määrittelivät osaltaan kasvatusyhteistyön rakentumista. Ennen aloitusta neuvoteltiin lisäksi lapsen tarpeista, ja kasvattajat pyrkivät rohkaisemaan vanhempia sekä tulkitsemaan heidän tunteitaan. Myös aloituksen jälkeen kasvattajat pyrkivät pehmentämään vanhempien huolia ja rohkaisemaan vanhempia muutoksessa. Lapsen aloitettua varhaiskasvatuksessa kasvatusyhteistyössä korostui lisäksi vastaanottamisen tärkeys luottamuksen rakentajana. Alussa päiväkodin tavat pyrittiin tekemään tutuiksi ja jakamaan lapsen päivittäiset kokemukset vanhempien kanssa. Tutkimukseni antaa vanhemmille sekä kasvattajille tietoa siitä, kuinka kasvatusyhteistyötä rakennetaan jokapäiväisissä kohtaamisissa päiväkotiarjessa avoimesti ja luottamusta rakentaen.