Sosiaalisen merkitys kuntoutumisessa :

Abstract

TIIVISTELMÄ

Sosiaalisen merkitys kuntoutumisessa Johanna Laurila ja Marjo Thodén Sosiaalityön pro gradu -tutkielma Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Ohjaaja: Yliopistonlehtori, Kati Turtiainen Syksy 2017 109 sivua

_________________________________________________________________________

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten sosiaalinen näyttäytyy päihde- ja mielenterveyskuntoutumisessa kokemusasiantuntijoiden kuvaamana. Kokemusasiantuntijat ovat koulutuksen käyneitä ja lisäksi oman kokemuksensa kautta asiantuntijoita.

Tutkimus kiinnittyy sosiaalisen käsitteeseen ja sitä taustoittavat sosiaalinen toimintakyky ja sosiaalinen kuntoutus, päihde- ja mielenterveyskuntoutus, kokemusasiantuntijuus sekä niihin liittyvä tutkimuksellinen tieto. Rauhalan holistinen ihmiskäsitys ohjaa tutkimuksen tekoa ja on punaisena lankana sen kaikissa vaiheissa. Tutkimuksen aineisto muodostuu yhdentoista kokemusasiantuntijan haastatteluista. Se on fenomenologis-hermeneuttinen ja olemme kiinnostuneita kokemusasiantuntijoiden kokemuksista ja niiden merkityksistä. Aineiston analysointimenetelmänä on sisällönanalyysi. Lisäksi tarkastelemme päihde- ja mielenterveyskuntoutuksen lainsäädäntöä ja sosiaalihuoltolakia sosiaalisen kuntoutuksen osalta.

Ihminen on perusolemukseltaan sosiaalinen ja pyrkii sosiaaliseen toimintaan sosiaalisen toimintakyvyn kautta. Ihmisellä on tarve olla osa yhteisöä ja toimia yhteiskunnassa. Tutkimustehtävänä on vastata kysymykseen: mikä on sosiaalisen merkitys päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kuntoutumisessa sekä minkälaisissa sosiaalisissa konteksteissa ja suhteissa sosiaalinen rakentuu kuntoutumisprosessin aikana kokemusasiantuntijoiden kertomana.

Tutkimustulosten mukaan sosiaalityötä tarvitaan kuntoutuksessa ja sosiaalisen huomioiminen on tärkeää kuntoutumisprosessissa. Sosiaalinen näyttäytyy kuntoutumisessa merkittävänä seuraavissa asioissa: perhe ja lähiverkosto, sosiaalinen tuki ja ohjaus sekä vuorovaikutus sekä osallisuus ja toimijuus. Kuntoutuakseen ihminen tarvitsee yksilöllistä ja kokonaisvaltaista kohtaamista, muita ihmisiä kokeakseen osallisuutta ja saavuttaakseen toimijuutta sekä kykyä toimia yhteiskunnassa. Kuntoutumassa olevaa ihmistä tulisi tarkastella kokonaisuutena hänen elämäntilanteensa huomioiden. Sosiaalista toimintakykyä vahvistetaan motivaation, arvostuksen, yksilöllisyyden, luottamuksen sekä itsetunnon ja osallisuuden tukemisen myötä.