Marginaalin vangit? : opioidiriippuvaisten korvaushoidossa olevien kokemuksia marginaalisuudesta G. H. Meadin minäkäsityksen valossa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani opioidiriippuvaisten korvaushoidossa olevien kokemuksia marginaalisuudesta. Korvaushoito on opioidiriippuvaisten kuntouttavaa, päihteettömyyteen tähtäävää ja haittoja vähentävää hoitoa. Se on päihdehoidon muoto, joka yhdistää sekä lääkkeellisiä että psykososiaalisia menetelmiä.

Marginaaleja jäsennetään usein valtavirtaan luettujen hyväksyttyjen arvojen, normien ja lakien noudattamisen kautta. Huumeidenkäyttäjät asettuvat marginaaliin paitsi normien rikkomisen perusteella, myös usein hyväksi katsottujen yhteisöjen ulkopuolisuuden perusteella. Myös korvaushoito itsessään on eräänlainen marginaali hoitomuotoon liittyvien kyseenalaistusten ja kiistanalaisuuden perusteella.

Käytin aineistona itse keräämääni teemahaastatteluaineistoa yhdeksältä opioidiriippuvaisten korvaushoitoon osallistuvalta henkilöltä. Tutkielmani on laadullinen ja aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällön analyysia. Tulkitsin aineistoa käyttäen G. H. Meadin teoriaa minuuden rakentumisesta sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.

Tutkimuskysymykseni on: Millaista on marginaalisuus opioidiriippuvaisten korvaushoidossa olevien kokemuksissa?

Tutkielman perusteella korvaushoidossa olevat suuntautuvat kohti valtavirran elämäntapaa. Heidän haaveinaan ja tavoitteinaan ovat koulutus, työ, perhe, parisuhde ja sekä hoidon alasajo, että riippuvuudesta irti pääsy. Huumeriippuvuudesta irti pääsy tarkoittaa kokonaisvaltaista minän muutosta, niin elämäntavan kuin arvojen ja asenteiden kohdalla.

Pelkkä korvaushoitoon sitoutuminen ei tarkoita marginaalisen aseman murtumista, koska marginaalinen status ei kulje käsi kädessä huumeriippuvuuden hallinnan kanssa. Marginaalista statusta todennetaan jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi korvaushoidossa olevien kokemien leimojen ja ennakkoluulojen kautta.

Marginaalista ulos pääsy edellyttää huumeettoman identiteetin vahvistumista. Muutoksen tukeminen edellyttää kokonaisvaltaista otetta myös päihdetyöltä. Korvaushoito voi lisätä mahdollisuuksiaan asiakkaan tukemiseen psykososiaalisen yksilötyön vahvistamisen ja mielenterveystyön varmistamisen kautta.

Huumeriippuvuudesta irrottautuvan on usein vaikea löytää elämäänsä uudenlaista yhteisöllisyyttä, uusia sosiaalisia suhteita ja päihteettömiä ympäristöjä. Vertaistukitoiminta näyttäytyikin positiivisena voimavarana korvaushoidossa olevien elämässä.

Kokemus marginaalisuudesta on yksilöllinen. Tutkielman perusteella korvaushoidossa olevien elämään liittyy kuitenkin yhä marginaalista statusta ilmentäviä asioita niin korvaushoidon kuin huumeidenkäyttötaustan vuoksi. Tutkielman perusteella voi todeta, että opioidiriippuvaisten korvaushoidon asiakkaat liikkuvat kohti valtavirtaa, mutta vastavirtaan.