Lasten koulusuoriutumistaan koskevat kausaaliattribuutiot peruskoulussa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia peruskouluikäisten lasten kausaaliattribuutiot eli syyselitykset tyypillisesti ovat koulusuoriutumiseen liittyvissä onnistumis- ja epäonnistumistilanteissa esiopetuksen syksystä yhdeksännen luokan kevääseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin lasten käyttämien tyypillisimpien kausaaliattribuutioiden muutosta peruskoulun aikana sekä sitä, onko attribuutioiden käytössä eroa tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Koulutaidot ja motivaatio -pitkittäistutkimusta, joka tunnetaan myös nimellä Jyväskylä Entrance into Primary School eli JEPS-tutkimushanke. Tutkimukseen osallistui alun perin yhteensä 207 esiopetusikäistä lasta (111 poikaa ja 96 tyttöä) Muuramen, Korpilahden, Jyväskylän maalaiskunnan ja Jyväskylän alueelta. Lasten koulutaitoja ja motivaatiota tutkittiin yksilö- ja ryhmätesteillä sekä lasten yksilöhaastatteluilla koulun tiloissa esiopetusvuoden, ensimmäisen ja toisen kouluvuoden syksyllä ja keväällä, sekä neljännen, seitsemännen ja yhdeksännen kouluvuoden keväällä. Tulokset osoittivat, että lasten tyypillisimpänä koulusuoriutumiseen liittyvänä kausaaliattribuutiona ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan oli yritys niin onnistumis- kuin epäonnistumistilanteissa. Ainoastaan esiopetuksessa ja kouluun siirryttäessä lapset selittivät tyypillisimmin kyvyllä/kyvyn puutteella suoriutumistaan. Tehtävän helppoudella/vaikeudella selittäminen väheni esikoulussa sekä kouluun siirryttäessä. Kouluun siirryttäessä myös kyvyllä/kyvyn puutteella selittäminen väheni ja yrityksellä/yrityksen puutteella selittäminen lisääntyi. Toisen ja neljännen luokan välillä sekä kyvyllä/kyvyn puutteella että yrityksellä selittämisessä tapahtui vähenemistä. Apu-attribuution käyttö väheni asteittain esi- ja alakoulun aikana. Yläkouluikäisten attribuutioissa ei tässä tutkimuksessa havaittu muutoksia. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin joitakin sukupuolieroja lasten kausaaliattribuutioiden käytössä. Pojilla tyypillisempää oli tehtävä-attribuution käyttö esikoulussa sekä onnistumisen selittäminen kyvyllä ensimmäisen luokan lopussa. Tytöillä puolestaan yrityksellä onnistumisen selittäminen oli yleisempää kuin pojilla ensimmäisellä ja toisella luokalla. Yläkoulussa pojat selittivät onnistumistaan matematiikassa tyttöjä useammin kyvyllä ja epäonnistumistaan useammin yrityksen puutteella. Äidinkielessä tytöt puolestaan selittivät yrityksen puutteella epäonnistumistaan useammin kuin pojat.