Tutkimuksessa selvitettiin lasten kokemuksia yksinäisyydestä, erityisesti sitä, millaisissa tilanteissa lapset kokevat yksinäisyyttä, millaisia kausaaliattribuutioita lapset näkevät yksinäisyytensä taustalla ja onko tyttöjen ja poikien välillä eroa yksinäisyyden kokemisessa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla koululuokissa. Aineiston analyysissä käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Määrällisessä analyysissa tarkasteltiin sukupuolen ja yksinäisyyden yleisyyden sekä sukupuolen ja yksinäisyyden seurassa kokemisen välistä riippuvuutta. Laadullisen sisällönanalyysin avulla tutkittiin sitä, minkälaisia kausaaliattribuutioita lapset näkevät yksinäisyytensä taustalla.
Tutkimukseen osallistui kolme 5. luokkaa, kolme 6. luokkaa ja yksi 7. luokka. Vastauksia saatiin yhteensä 133 kappaletta. Kaikista vastanneista 92 (41 poikaa ja 51 tyttöä) ilmoitti kokeneensa yksinäisyyttä hyvin harvoin tai useammin. Tutkimuksen mukaan suurin osa vastasi kokevansa yksinäisyy
ttä hyvin harvoin tai joskus. Sukupuolten välillä ei ollut merkittävää eroa siinä, kuinka usein yksinäisyyttä koettiin. Myös yksinäisyyttä toisten ihmisten seurassa koettiin eniten hyvin harvoin tai joskus. Tutkimuksen mukaan tytöt kokivat yksinäisyyttä seurassa poikia useammin. Useimmin yksinäisyyttä koettiin niissä tilanteissa, kun henkilöllä ei ollut seuraa tai kun henkilö jätettiin yhteisten asioiden tai tekemisen ulkopuolelle. Yksinäisyyden kokeminen seuran puutteen vuoksi oli yleisempää pojilla. Ulkopuolelle jääminen taas oli yleisempää tytöillä. Tyttöjen vastauksissa ilmeni myös riittävän läheisen ihmissuhteen puutteeseen, eli emotionaaliseen yksinäisyyteen, viittaavia tekijöitä.
Yksinäisyydelle löydettiin useita erilaisia syyselityksiä, eli kausaaliattribuutioita. Nämä syyselitykset teemoiteltiin alaluokkiin, joista muodostettiin viisi pääluokkaa. Pääluokassa minäkäsitys yksinäisyyden nähtiin olevan yhteydessä omaan persoonaan ja huonoon itsetuntoon. Pääluokassa minä suhteessa muihin yksinäisyyden koettiin johtuvan itsen ja muiden välisestä suhteesta. Pääluokassa tilannesidonnaiset tekijät yksinäisyyden kokemukset liitettiin eri tilanteisiin, kuten kavereiden hetkelliseen poissaoloon. Yksinäisyyttä aiheuttaviksi ulkoisiksi tekijöiksi käsitettiin sellaiset tekijät, joihin yksilö ei omalla toiminnallaan pysty vaikuttamaan. Pääluokassa henkilökohtaiset tekijät yksinäisyyden syyksi nimettiin sairaudet.
Yksinäisyyden syiden nähtiin olevan sekä sisäisiä eli itsestä johtuvia, että ulkoisia. Yksinäisyyden koettiin olevan pääosin ohimenevää. Mahdollisuudet vaikuttaa yksinäisyyteen vaihtelivat, mutta suurin osa koki voivansa vaikuttaa yksinäisyyteen jollain tapaa. Tyttöjen ja poikien vastausten välillä havaittiin eroavaisuuksia melko vähän. Tytöt kokivat persoonallisuuden ja riitatilanteet yksinäisyyden taustatekijöinä poikia useammin. Pojat nimesivät tyttöjä useammin yhteisen ajan puutteen yksinäisyyden syyksi.
...
