Kulttuuriluotsitoiminta on vertaistoiminnan periaatteisiin pohjaavaa vapaaehtoistyötä, joka edistää kulttuurin saavutettavuutta sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät pääse tai halua lähteä kulttuurin pariin ilman seuraa. Palvelun kautta luotsataan usein vanhuksia tai erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä, mutta yhä enemmissä määrin myös muitakin, joille kulttuuriosallistuminen on eri syistä hankalaa. Jyväskylässä vuonna 2006 alkanut toiminta on levinnyt 23 paikkakunnalle Suomessa. Tutkielmassa avataan kulttuuriluotsitoiminnan periaatteita, sen tämänhetkistä tilaa ja paikallisia toimintamalleja. Tutkimusasetelman kautta työssä kuitenkin keskitytään kahdeksan tamperelaisen kokemuksiin, merkityksiin ja koettuihin vaikutuksiin palvelun käyttäjänä.
Tutkielman päätavoite on selvittää, voiko kulttuuriluotsitoiminta tukea luotsattavien osallisuutta kulttuurissa. Tavoitteeseen pyritään etsimällä vastauksia siihen, millaisia kokemuksia ja merkityksiä kulttuuriluotsitoiminta tuo luotsatta
ville ja millaisia vaikutuksia sillä on luotsattavien elämään. Tutkielmassa avataan myös sitä, kuinka kulttuuriluotsitoimintaa voisi jatkossa kehittää – tätä pohditaan nimenomaan siltä kannalta, mitkä ovat sellaisia asioita, jotka ovat osallisuuden kokemusten esteenä palvelun käytössä. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla ja se koostuu kahdeksasta haastattelusta. Haastateltavat ovat Tampereen kulttuuriluotsipalvelua käyttäneitä henkilöitä eli luotsattavia. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä, jonka teoriasisältönä toimivat aihepiirin aikaisemmat tutkimukset.
Aineistosta selviää, että luotsattavien kokemukset kulttuuriluotsipalvelun käytöstä olivat hyvin positiivisia ja toiminnasta koettiin useita hyviä vaikutuksia: kulttuuriosallistumisen lisääntyminen muun muassa eri tavoin saavutettavuutta tukemalla, maun laajeneminen ja kulttuurisen pääoman kasvaminen, elämänlaadun ja hyvinvoinnin kohoaminen sekä osallisuuden rakentuminen sosiaalisuuden, yhteisöllisyyden ja tasa-arvoisuuden kasvun kautta. Vaikka yhdistäviä kokemuksia ja vaikutuksista oli useita, ei osallisuus näyttäytynyt kaikkien kohdalla samalla tavoin – erityisryhmät kuvasivat osallisuuden kokemuksia vahvemmin.
Tutkimuksesta käy ilmi, että kulttuuriluotsitoiminnassa on paljon potentiaalia osallisuuden tukemiseen kulttuurin avulla. Kuitenkin myös kehittämiskohteita löytyy: palvelusta tiedottaminen on riittämätöntä sisäisesti ja ulkoisesti, taloudellista saavutettavuutta ei tavoiteta aina täysin, luotsauskohteet pysyttelevät valikoimaltaan melko perinteisellä alueella ja rajaavat myös näin ollen osallistujakuntaa. Lisäksi valtakunnallisesti toiminnan kohderyhmät ja tavoitteet ovat jakaantuneita. Yli puolella luotsipaikkakunnista painopisteenä ovat erityisryhmät, eikä toimintaa välttämättä tarjota muille lainkaan. Yleisötyön laajempaa käyttöä on tehty valtakunnallisesti tarkasteltuna melko vähäisesti, vaikka sen hyödyntäminen olisi mahdollista jatkossa myös luotsattavien kohdalla.
...
