Yliopisto-opiskelijoiden urasopeutuvuus ja ohjaustarpeet

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yliopisto-opiskelijoiden urasopeutuvuutta ja ohjaustarpeita, sekä niiden yhteyttä taustatekijöihin (sukupuoli, tiedekunta, opintojen vaihe) ja toisiinsa. Urasopeutuvuudella tarkoitetaan niitä asenteita, kykyjä ja käyttäytymismalleja, joita yksilö hyödyntää sopeutuessaan työelämän eri vaiheisiin. Tutkimus on osa sähköistä, Student Life -rahoitteista Onko Hoppu? -hyvinvointikyselyä. Aineistona ovat Jyväskylän yliopiston 2. ja 4. vuosikurssin opiskelijat (n = 790). Urasopeutuvuutta mitattiin CAAS (Career Adapt-Abilities Scale) -urasopeutuvuusmittarin suomenkielisellä versiolla, joka sisältää alun perin neljä ulottuvuutta: tiedostaminen, kontrolli, uteliaisuus ja itseluottamus. Tässä tutkimuksessa tutkittiin myös viidettä mahdollista ulottuvuutta, suhteisuutta. Urasopeutuvuusmittarin rakennetta analysoitiin faktorianalyysin avulla. Taustatekijöiden yhteyttä urasopeutuvuuteen tutkittiin t-testin sekä varianssianalyysin avulla. Ohjaustarpeita kartoitettiin avoimella kysymyksellä, joka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Taustatekijöiden yhteyttä ohjaustarpeiden ilmenemiseen ja ohjaustarpeiden sisältöihin tutkittiin χ2-testillä. Ohjaustarpeiden ja urasopeutuvuuden sekä sen eri ulottuvuuksien väli-siä yhteyksiä tarkasteltiin varianssianalyysilla. Tulokset osoittivat, että yliopisto-opiskelijoiden urasopeutuvuus oli keskimäärin hyvällä tasolla, mutta kansainvälisesti vertailtuna alhainen. Yleisimmin opiskelijat raportoivat tarvitsevansa ohjausta opintojen suunnitteluun, ajankäytön hallintaan ja elämänalueiden yhteensovittamiseen sekä tulevaisuutensa suunnitteluun. Ohjaustarpeet näyttäytyivät pääosin ongelmakeskeisinä siten, että ne opiskelijat, jotka kertoivat heillä olevan ohjaustarpeita, myös raportoivat heikompaa urasopeutuvuutta. Koska tämä oli poikittaistutkimus, ei päätelmiä muuttujien syy-seuraussuhteista voitu tehdä. Jatkossa olisikin tärkeää selvittää, voidaanko yksilön urasopeutuvuutta lisäämällä (esim. interventio) myös lisätä hänen hyvinvointiaan ja vähentää ohjaustarpeita, vai kehittyykö urasopeutuvuus ohjaustarpeisiin vastaamisen ja yksilön hyvinvoinnin vahvistamisen myötä.