Three different approaches to cognitive fatigue in patients with a mild form of multiple sclerosis : objective cognitive, subjective cognitive and neurophysiological

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida kognitiivista uupumusta lievää multippeli skleroosin (MS) muotoa sairastavilla potilailla kolmea eri lähestymistapaa käyttäen: objektiivista kognitiivista, subjektiivista kognitiivista ja neurofysiologista. Objektiivista kognitiivista uupumusta arvioitiin tarkkaavuuden ylläpitoa, reaktionopeutta ja työmuistia mittaavilla tehtävillä. Subjektiivista kognitiivista uupumusta sekä elämänlaatua arvioitiin itsearvioilla. Neurofysiologiset mittaukset käsittivät aivojen sähköiin herätevasteisiin perustuvia observaatioita. Mittareina olivat kontingentti negatiivinen variaatio (CNV) ja P3. Tutkimukseen osallistui 20 MS-tautia sairastavaa ja 20 verrallistettua tervettä henkilöä. Tutkimusryhmät eivät eronneet kognitiivisesti toisistaan suppeassa arviossa, joka on havaittu herkäksi havaitsemaan MS-potilaiden kognitiivisia suoritusmuutoksia. Tarkemmassa tutkimuksessa ryhmien välillä oli havaittavissa eroja. Neuropsykologisissa testeissä tuli esiin merkkejä objektiivisesta kognitiivisesta uupumuksesta molemmissa tutkimusryhmissä ja mahdollisia merkkejä MS-tautiin liittyvästä objektiivisesta kognitiivisesta uupumuksesta. Nämä tulivat esiin heikentyvänä suoriutumisena tehtävän loppua kohti molemmissa tutkimusryhmissä sekä MS-potilaiden hitaampina reaktioaikoina viimeisen tutkimustehtävän aikana. Samalla kun MS- potilaiden reaktioajat olivat verrokkeja hitaammat, CNV oli potilaiden aivojen frontaalialuilla amplitudiltaan pienempi kuin verrokeilla. Lisäksi Cz-kanavalla inhibitiota vaativissa ärsykkeissä MS-potilaiden P3 amplitudit olivat verrokkeja pienemmät ja reaktiota vaativissa ärsykkeissä latenssit olivat verrokkeja lyhyemmät. Tulokset tarkoittavat häiriöitä tarkkaavuuden kohdentamisen CNV:n ilmaisemassa valmistautumisprosessissa ja vaimentumista MS-potilaiden voimavarojen kohdentamisessa P3:n reagoimatta jätettäviin ärsykkeisiin. Objektiivisissa mittauksissa saadut tulokset eivät olleet yhteydessä toisiinsa tai subjektiivisiin arvioihin kognitiivisesta uupumuksesta. Elektrofysiologisissa mittauksissa ei tullut esiin objektiiviseen kognitiiviseen uupumukseen viittaavia muutoksia. Tutkimusryhmät arvioivat kognitiivisen kuormituksen aiheuttavan kognitiivista uupumusta, mutta MS-potilaat kokivat toipuvansa siitä terveitä heikommin. MS-potilaat arvioivat elämänlaatunsa terveitä alhaisemmaksi ja matalampi elämänlaatuarvio oli yhteydessä koettuun kognitiiviseen uupumuksen tunteeseen, mikä voi vaikuttaa osaltaan MS-potilaiden kokemukseen työkykyvystään. Tulosten perusteella kognitiivista uupumusta voi esiintyä sekä terveillä että MS-tautia sairastavilla. Objektiivinen kognitiivinen ja subjektiivinen kognitiivinen uupuminen näyttävät olevan toisistaan erillisiä ilmiöitä eikä subjektiivinen kognitiivinen uupuminen vaikuta välttämättä kognitiiviseen suoritustasoon. MS-tauti näyttää kuitenkin hidastavan subjektiivisesta kognitiivisesta uupumuksesta toipumista.