Vesivastusharjoittelun vaikutus polvinivelrikkoa sairastavien naisten kävelyyn

Abstract

Pullinen, P. 2017. Vesivastusharjoittelun vaikutus polvinivelrikkoa sairastavien naisten kävelyyn. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntaläketieteen pro gradu -tutkielma, 65 s., 3 liitettä. Nivelrikko on yleisin nivelsairaus. Nivelrikon perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta sen ilmaantuvuus lisääntyy ikääntyessä. Sairautta parantavaa hoitoa ei ole. Polvinivelrikko alentaa työ- ja toimintakykyä sekä heikentää elämänlaatua. Polvinivelrikon oireet, esimerkiksi kipu ja liikerajoitus, vaikuttavat kävelyyn. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia prog- ressiivisen vesivastusharjoittelun vaikutusta polvinivelrikkoa sairastavien naisten kävelyyn. Tutkimus perustuu Jyväskylän yliopiston AQUAREHAB-tutkimusaineistoon, joka kerättiin vuosina 2012–2014. Tutkittavat olivat 60–68-vuotiaita naisia (N=87), joilla oli lievä radiologisesti todettu polvinivelrikko. Tutkittavat oli jaettu satunnaistamalla koe- (n=43) ja kontrolliryhmään (n=44). Koeryhmässä tehtiin vesivastusharjoittelua tunnin ajan kolmesti viikossa 16 viikon ajan. Kontrolliryhmäläiset jatkoivat normaalia elämää. Kävelyn ominaisuuksia mitattiin GAITRite-järjestelmällä alku- ja lopputilanteessa. Kävelyt tehtiin normaali- ja maksimivauhdilla. Kävelystä analysoitiin kävelynopeuteen ja kävelyn symmetriaan liittyviä muuttujia. Päänalyysimenetelmät olivat Wilcoxonin merkkitesti ja kovarianssianalyysi (ANCOVA). Kun kävelynopeutta verrattiin ryhmittäin alku- ja lopputilanteessa, niin normaalivauhtisessa kävelyssä kävelynopeus parani sekä koe- että kontrolliryhmässä. Maksimivauhdilla tehdyissä kävelyissä ei ollut vastaavaa muutosta. Lopputilanteessa kävelynopeudessa ei ollut eroja ryhmien välillä alkutilanteeseen verrattuna. Tämä osoittaa, että koe- ja kontrolliryhmäläiset kävelivät intervention jälkeen suunnilleen samaa nopeutta. Kun kävelyn symmetrisyyttä verrattiin ryhmittäin alku- ja lopputilanteessa, niin koeryhmäläisillä kävelyn tukivaiheen kesto jalkojen välillä erosi lopputilanteessa enemmän kuin alkutilanteessa. Toisin sanoen tukivaiheen asymmetria oli lisääntynyt. Lopputilanteessa ryhmien välillä kävelyn symmetrisyydessä ei ollut eroja. Tämän pro gradu -tutkielman tulokset osoittavat, ettei 16 viikon vesivastusharjoittelulla ole kävelynopeutta tai kävelyn symmetriaa parantavaa vaikutusta lievää polvinivelrikkoa sairastavilla naisilla verrattuna kontrolliryhmään. Kuitenkin normaalivauhtisen kävelyn kävelynopeus, askeltiheys ja askelpituus paranivat molemmissa ryhmissä. Vesivastusharjoittelu on sopiva harjoittelumuoto polvinivelrikkoa sairastavalle. Asiasanat: polvinivelrikko, vesivastusharjoittelu, kävely

Pullinen, P. 2017. Effect of therapeutic aquatic exercise on gait in women with knee osteoarthritis. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Sports and Exercise Medicine, 65 pp, 3 appendices. Osteoarthritis is the most common form of arthritis. The exact cause of osteoarthritis is unknown but it is generally associated with ageing. There is no cure for the disease. Osteoarthritis of the knee causes disability and impaired quality of life. The symptoms of the disease such as pain and stiffness in the joints affect gait. The purpose of this study was to investigate the effect of therapeutic aquatic exercise on gait in women with osteoarthritis of the knee. The data is part of the randomized controlled trial AQUAREHAB and has been collected in 2012–2014 in Jyväskylä. Participants, aged 60–68 years, with a mild radiographically confirmed osteoarthritis of knee (N=87) were randomly assigned to the intervention (n=43) or control group (n=44). Exercise in intervention group was 60 minutes, three times a week for 16 weeks. The control group was asked to maintain normal activities. Data were collected at baseline and at week 16 with GAITRite system. Walking was performed with two differents speeds: at normal speed and at maximum speed. Analysed data concerned speed and symmetry. Wilcoxon signed rank test was used to compare baseline and after intervention data within group. Analysis of covariance (ANCOVA) was used to compare groups after intervention. After intervention both intervention and control group had a better walking speed when walking at normal speed (p<.05). There were no similar changes at maximum speed. Both groups had on average the same walking speed after intervention. When comparing gait symmetry after intervention there was no significant difference between groups. Neither there were changes within groups when comparing the baseline with after intervention data except in stance phase. In intervention group stance phase asymmetry was increased after intervention. The results of this randomized and controlled study show that 16 weeks’ therapeutic aquatic exercise does not have a superior effect on gait of women suffering from mild knee osteoarthritis when comparing groups. However the walking speed in both groups improved. Therapeutic aquatic exercise can be recommended as one exercise type for the patients with osteoarthritis of knee. Key words: knee osteoarthritis, aquatic exercise, gait