Vesivastusharjoittelun vaikutus vaikea-asteista polven nivelrikkoa sairastavien miesten ja naisten tasapainoon

Abstract

Jenni Vuolahti (2014). Vesivastusharjoittelun vaikutus vaikea-asteista polvennivelrikkoa sairastavien miesten ja naisten tasapainoon. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Gerontologian ja kansanterveyden pro gradu – tutkielma, 37 s.

Polven nivelrikko on ikääntyvän väestön yleinen sairaus, joka aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle ja heikentää yksilön toimintakykyä ja elämänlaatua. Polven nivelrikon aiheuttamia toimintakyvyn ja elämänlaadun ongelmia ovat muun muassa kipu, alaraajojen lihasvoiman heikkeneminen, kävelyn vaikeutuminen sekä tasapainon heikkeneminen. Heikentynyt tasapaino rajoittaa ja hankaloittaa ikääntyvän arjesta suoriutumista ja aiheuttaa suurentuneen riskin kaatumistapaturmille ja niistä aiheutuville vammoille. Fyysisellä harjoittelulla pystytään parantamaan tasapainoa. Vedessä tapahtuva harjoittelua käytetään yleisesti nivelrikon kuntoutuksessa ja se tarjoaa monelle polven nivelrikkoa sairastavalle maalla tapahtuvaa harjoittelua tehokkaamman ja kivuttomamman harjoitteluympäristön.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko vedessä tapahtuvalla progressiivisella vastusharjoittelulla vaikutuksia vaikea-asteista polven nivelrikkoa sairastavien miesten ja naisten staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon tai tasapainon kannalta haastavaan liikkumiskykyyn. Tutkimusasetelma oli satunnaistettu ja kontrolloitu interventiotutkimus. Tutkimusaineisto koostui 50–75 vuotiaista miehistä ja naisista, jotka sairastivat vaikea-asteista unilateraalista polven nivelrikkoa ja olivat jonossa tekonivelleikkaukseen (n=43). Tutkittavat satunnaistettiin harjoitusryhmään (n=26) ja verrokkiryhmään (n=17). Harjoitusryhmä harjoitteli vedessä 12 viikon ajan kaksi kertaa viikossa. Verrokkiryhmäläiset noudattivat tavanomaista nivelrikon hoitokäytäntöä, eikä heille järjestetty ryhmätoimintaa tai ohjausta tutkimuksen puitteissa. Molemmille ryhmille tehtiin alku- ja loppumittaukset. Staattista ja dynaamista tasapainoa mitattiin kehon huojuntana. Kehon huojuntaa mitattiin voimalevyn avulla seuraavissa olosuhteissa; seisominen kovalla alustalla silmät auki ja kiinni, seisominen pehmeällä alustalla silmät auki ja kiinni, yhdellä jalalla seisominen, tuolilta ylösnousu sekä portaalle nousu/laskeutuminen. Lisäksi tutkittaville tehtiin tasapainon kannalta haastavan liikkumiskyvyn testejä, joita olivat TUG – testi ja 8- juoksu – testi. Intervention aikana tapahtunutta muutosta tarkasteltiin kovarianssianalyysilla (ANCOVA) alkumittauksen ollessa kovariaattina. 12 viikon harjoitusinterventio ei vaikuttanut keskivaikeaa tai vaikeaa polven nivelrikkoa sairastavien miesten ja naisten staattiseen tai dynaamiseen tasapainoon. Harjoittelu paransi ainoastaan portaalle nousu – testin voima-ominaisuuksia mittaavaa osa-aluetta. Tässä portaalle nousussa käytetty voima kehon painoon nähden parani kontralateraalin alaraajan osalta 33 % (95 % CI: -54 % - -13 %) verrattuna kontrolliryhmään (p=.005). Tasapainon kannalta haastavaan liikkumiskykyyn harjoittelu sen sijaan vaikutti positiivisesti. Harjoitusryhmän aika parani TUG – testissä 12 % (1 % - 24 %) verrokkiryhmään verrattuna (ANCOVA p=.047). 8-juoksutestissä käytetty aika puolestaan väheni harjoitusryhmällä 15 % (-28 - -3 %) verrokkiryhmään verrattuna (p=.045).

Tutkimustulosten mukaan progressiivisen vesivastusharjoittelun avulla ei voida parantaa vaikea-asteista polven nivelrikkoa sairastavien miesten ja naisten staattista tai dynaamista tasapainoa. Harjoittelulla pystytään kuitenkin vaikuttamaan positiivisesti tasapainon kannalta haastavaan liikkumiskyyn.

Jenni Vuolahti (2014). The effect of aquatic resistance training on postural balance among men and women with end-stage knee osteoarthritis. Faculty of Sport and Health Sciences. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master´s thesis, 37 pp. Knee osteoarthritis is one of the most common joint disease of elderly. It is a major cause of disability in the elderly. It causes pain, decreased muscle strength, walking difficulties and postural control impairment with increased risk of falling. Exercise is very important in patient with knee osteoarthritis and it can increase balance control. Non-weight bearing aquatic exercise is often more appropriate for patients with knee osteoarthritis than land-based exercise. The purpose of this study was to investigate the effects of aquatic resistance training on postural balance among men and women with end-stage knee osteoarthritis. The study was randomized controlled trial. The study involved 43 50 to 75 –year-old men and women with unilateral end-stage knee osteoarthritis. The subjects were randomized into two groups; training group (n=26) and control group (n=17). The training group trained twice a week for a period of 12 weeks. The control group did not participate in the training session. Physical abilities of the test subjects were measured before and after the training in both groups. The balance measurements were made on a force platform (feet side by side eyes open / closed on firm / foam platform, stand up, step up and down). Dynamic postural balance was also measured by a figure of 8 run test and TUG (Timed up and go) test. The analysis of covariance (ANCOVA) was used to assess the training effects between the training and control groups. The baseline measurement was used as covariate. After 12 weeks intervention the exercise group performed 12 % (95 % CI: 1 % - 24 %) better than the control group (ANCOVA p=.047) in TUG test, 15 % (-28 - -3 %) in figure of 8 run test (p=.045) and 33 % (-54 % - -13 %) in maximum lifting force exerted by health knee (p=.005). There was no significant difference between the groups in other balance measurements.

Progressive aquatic resistance training did not have any favourable effects on postural balance of men and women with end-stage knee osteoarthritis. But the training did effect on locomotion that needs good postural balance.