Koulutus- ja kehittämisintervention vaikutus polvinivelrikkopotilaiden lähetteiden sisältöön ja hoitolinjapäätöksiin erikoissairaanhoidossa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää koulutus- ja kehittämisintervention vaikutusta erikoissairaanhoidon ortopedian poliklinikalle ohjautuneiden polvinivelrikkopotilaiden lähetteiden sisältöön, strukturoidun lähetteen käyttöastetta sekä koulutusintervention ja strukturoidun lähetteen vaikutusta lähetteistä seuranneisiin hoitolinjapäätöksiin. Tutkimusaineisto koostui vuosina 2007 (n=250) ja 2009 (n=237) ortopedian poliklinikalle saapuneista peräkkäisistä lähetteistä. Sisäänottokriteerinä olivat polvinivelrikkopotilaiden kiireettömän hoidon lähetteet, joista päivystyslähetteet oli poissuljettu. Vuonna 2008 Keski- Suomen sairaanhoitopiiri uudisti asiantuntijatyöryhmän kanssa polvioireisen potilaan konsultaatio- ja lähetelomakkeen, eli strukturoidun lähetteen sekä koulutti alueen lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa strukturoidun lähetteen käyttöön. Lähetteiden arvioinnin pohjana käytettiin kehitettyä niin sanottua hyvän lähetteen kriteeristöä. Lähetteiden perusteella ortopedi kutsui potilaat joko polikliiniselle vastaanotolle, suoraan leikkausta edeltävälle preoperatiiviselle käynnille vuodeosastolle tai teki tehtävänsiirron fysioterapeutille tai muuhun erikoisalaan. Lähetteiden laatu ja valitut hoitolinjapäätökset analysoitiin potilasasiakirjoista. Hoitolinjapäätökset analysoitiin vuoden 2007 (n=170) ja vuoden 2009 (n=95) Keski-Suomen keskussairaalan hoidetuilta potilailta. Koulutus- ja kehittämisintervention jälkeen 16 prosentissa (n=218) vuoden 2009 lähetteistä oli käytetty strukturoitua lähetettä. Tilastollisesti merkitsevä parannus (p<0,05) oli tapahtunut 21 hyvän lähetteen kriteeristöstä yhteensä 16 kriteerissä. Yli 80 prosentin käyttöaste oli saavutettu koulutus- ja kehittämisintervention jälkeen viiden kriteerin kohdalla; diagnoosi tai oire, oirepuoli, kliiniset löydökset, kipu ja toimintakyvyn haitta. Intervention jälkeen muun muassa kliinisten löydösten käyttöaste oli parantunut kolminkertaisesti, liikerajoituksen, instabiliteetin, kävelymatkan, toimintakyvyn haitan ja radiologisen muutoksen käyttöasteet olivat kaksinkertaistuneet. Ainoa tilastollisesti merkitsevä heikennys oli tapahtunut oirekeston käyttöasteessa. Otokset erosivat tilastollisesti merkittävästi toisistaan keskiarvoiän ja sukupuolen suhteen. Vuoden 2009 otoksessa potilaiden keski-ikä oli suurempi ja naisia suhteessa enemmän. Lisäsairauksien suhteen otokset eivät eronneet tilastollisesti toisistaan. Vuoden 2007 potilaista 103:lle (61 %) tehtiin operatiivinen hoitopäätös ja 66 (39 %) potilaan hoitopäätös oli konservatiivinen. Vuoden 2009 potilaista 59 (62 %) päätyi operatiiviselle ja 36 (38 %) konservatiiviselle hoitolinjalle. Strukturoidun lähetteen käyttö oli koulutus- ja kehittämisintervention jälkeen vähäistä. Lähetteiden laadut vaihtelivat runsaasti ja osa niistä on puutteellisia. Puutteelliset lähetetiedot kuormittavat erikoissairaanhoitoa merkittävästi, sillä erikoislääkäri joutuu kutsumaan vastaanotolleen myös ne potilaat, joiden hoitolinjapäätös olisi voitu tehdä jo perusterveydenhuollossa, mikäli hyvän lähetteen kriteerit olisivat täyttyneet. Merkittävä osuus erikoissairaanhoidon ortopedille lähetetyistä potilaista palautuu konservatiiviselle hoitolinjalle. Konservatiivinen hoito tulisi toteuttaa aina ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä.