Musisointi ryhmäyttämisen välineenä

Abstract

Tässä tutkimuksessa perehdytään musisoinnin käyttöön ryhmäyttämisen välineenä. Ryhmäyttämisellä tarkoitetaan toiminnallisten menetelmien käyttöä ryhmän turvallisuuden lisäämiseen tähtäävässä prosessissa (Aalto 2000). Musisointi on osanottamista musiikilliseen toimintaan. Se on sosiaalinen tapahtuma, joka kertoo suhteistamme, ja siitä, keitä me olemme. (Small 2011.)

Tutkimusstrategiani on laadullinen toimintatutkimus. Perustelen teoriakirjallisuuden pohjalta, miksi musiikki olisi toimiva ryhmäytysväline, ja hahmottelen musiikilliselle ryhmäytystoiminnalle periaatteita, joita testaan toimintatutkimuksellisessa interventiossa. Kokeilemisen, havainnoinnin ja reflektoinnin kautta pyrin löytämään toimivia työskentelytapoja sekä kehittämään ryhmäytyskonseptia. Syksyllä 2016 ohjasin nuorten sekä maahanmuuttajamiesten ryhmille viisi musiikillisista sessiota kummallekin. Aineisto koostuu sessioiden videoinneista, tutkimuspäiväkirjasta, ryhmäläisillä teetetyistä kyselyistä sekä ryhmien lähihenkilöiden haastatteluista.

Teoriakirjallisuuden pohjalta luoduissa toimintaperiaatteissa korostuivat 1) huomion keskittäminen itsen ulkopuolelle mm. fyysisen tekemisen ja päämäärään keskittymisen kautta 2) vuorovaikutus erilaisin musiikillisin verbaalisin ja nonverbaalisin keinoin 3) näkyväksi tuleminen hyväksyvässä ilmapiirissä 4) kehollinen kokeminen 5) reflektointi. Havaintoni osoittivat nuorten ryhmän olevan hyvin altis puitetekijöiden (ryhmäkoko, päivän tapahtumat jne.) vaikutukselle. Esteiden voittamiseksi tarvitaan positiivisia tekijöitä, kuten puitetekijöiden muokkaamista, motivaatiota ruokkivia toimintatapoja, tilanteenmukaisia ohjaustoimenpiteitä, näkyväksi tulemista eri tavoin, positiivista vuorovaikutusta sekä etenkin ryhmän luovuuteen ja aloitteisiin tarttumista. Musiikillinen toiminta vaatii onnistuakseen riittävän lähtöturvallisuuden. Nuorten kanssa reflektointitapoihin ja ajoitukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Maahanmuuttajamiesten ryhmässä lähtöturvallisuus oli korkea, eikä puitetekijöiden merkitys ollut niin suuri kuin nuorten ryhmässä. Näkyväksi tulemista tapahtui mm. hulluttelun, kehollisuuden ja johtajuuden kautta. Ryhmäläisten aloitteellisuus johti spontaaneihin improvisaatiota sisältäviin lauluhetkiin, joista syntyi ryhmän omaa kulttuuria. Johtajuuden vaihtelusta kehittyi yleinen käytäntö, ja johtamisrooli toi esiin osallistujista eri puolia.

Ryhmäytyskonseptin kehittämisehdotuksia ovat pelillisyyden lisääminen, reflektoinnin fasilitointitapojen kehittäminen, ns. epävirallisen vuorovaikutuksen hyödyntäminen, sekä erityisen huomion kiinnittäminen ryhmän luovuuspotentiaaliin.