Sukupuolen diskurssit liikuntapedagogiikan opiskelijoiden kouluttajien puheessa

Abstract

Sahlman, P. 2017. Sukupuolen diskurssit liikuntapedagogiikan opiskelijoiden kouluttajien puheessa. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 77 s., 1 liite. Tässä pro gradu -tutkielmassa olen tutkinut sukupuolen diskursseja liikuntapedagogiikan opiskelijoiden kouluttajien puheessa. Liikunta on ainoa oppiaine, jossa oppilaat on pääasiallisesti jaettu erillisryhmiin sukupuolensa perusteella, samoin opettajien rekrytointi on sukupuoliperusteista. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu yleisesti koulujen piilo-opetussuunnitelman vahvistavan perinteisiä sukupuolirooleja ja kohtelevan tyttö- ja poikaoppilaita erilaisin kriteerein ja vaatimuksin. Liikunnan tapauksessa toiminta on erityisen sukupuolittunutta myös opetussisällöissä. Olen halunnut tutkia erityisesti juuri Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan opettajia, koska käsitykseni mukaan liikuntapedagogiikan pääaineella ja sen opettajilla on paljon valtaa siihen, miten ja mitä koulujen liikuntatunneilla opetetaan, myös sukupuolen näkökulmasta. Käsittelen näitä opettajia siis tässä tutkimuksessa institutionaalisina vallankäyttäjinä, joiden puheen diskurssit sukupuolesta vaikuttavat liikunnanopettajien koulutukseen ja siten myöskin liikunnanopetuksen sisältöihin ja käytänteisiin kouluissa. Aineisto kerättiin kirjallisin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin ja se analysoitiin diskurssianalyysillä keväällä 2017. Haastattelulomakkeet lähetettiin 10:lle liikuntapedagogiikan opiskelijoiden opettajalle. Vastauksia palautui kuusi. Vastaajista kolme oli miestä ja kolme naista. Vastauksista eroteltiin ensin kohdat, jotka koskivat kyselylomakkeen eri teemoja: sukupuolta, seksuaalisuutta, liikunnan erillis- ja yhteisopetusta, opettajan sukupuolta, sukupuolen käsittelyä liikunnanopettajakoulutuksessa sekä tasa-arvoa. Tämän jälkeen vastauksia käsiteltiin teemojen mukaisina kokonaisuuksina ja niistä etsittiin yhdistäviä tekijöitä, joista diskurssit muodostettiin. Ilmaisujen merkityksen tulkinnassa käytettiin kuitenkin apuna vastaajien koko vastausta. Analyysissa vastauksista erottui kolme päädiskurssia. Olen nimennyt ne sukupuolinormatiivisuuden, sukupuolisensitiivisyyden ja sukupuolineutraaliuden diskursseiksi. Näistä sukupuolinormatiivisuuden diskurssi on aineistossa hallitsevin. Sukupuolinormatiivisessa diskurssissa on piirteitä hegemonisesta maskuliinisuudesta sekä heteronormatiivisuudesta. Näitä piirteitä aineistossa edustavat maskuliinisuuden ja feminiinisyyden erottelu oppilaiden ominaisuuksissa ja mieltymyksissä sekä opetuksen ja opettajien sukupuoliperusteisuudessa Sukupuolisensitiivisen diskurssin ilmaisuja olivat näkemys omien sukupuolinäkemysten, arvojen ja asenteiden pohtimisen tärkeydestä sekä niiden vaikutukset oppimiseen, koulun arvojen, käytänteiden ja toimintatapojen mahdollinen vaikutus yksilöiden eriarvoistamiseen, sukupuolisen lokeroinnin tiedostaminen ajattelutapana urheilussa sekä opettajan ammattitaidon kehittäminen sukupuolisensitiivisen ajattelun kautta. Sukupuolineutraalin diskurssin osuus jäi aineistossa vähäiseksi. Kaikissa diskursseissa pidettiin tärkeänä, että opettajalla säilyy mahdollisuus valita ja muokata opetustapaa tilanteen mukaan joustavasti ja monipuolisesti. Ylhäältä käsin luotu pakko jompaan kumpaan opetustapaan, yhteisryhmä- tai erillisopetukseen nähtiin haitallisena. Liikunnanopetus on kouluissa tällä hetkellä sukupuolen perusteella vahvasti jaoteltua. Siksi tulkitsen sukupuolinormatiivisen diskurssin olevan myös hegemonisen diskurssin asemassa koulujen liikunnanopetuksessa. Sukupuolen merkitys ja vaikutus tulisi nostaa esille alan sisäisessä keskustelussa ja opetuksen kehittämisessä. Liikunnanopettajien koulutussisällöissä tulisi pyrkiä sukupuolitietoiseen ja sukupuolisensitiiviseen koulutukseen. Koulun liikunnanopetuksen tulee lakisääteisenä ja valtiollisena instituutiona pyrkiä pois perinteisten sukupuoliroolien vahvistamisesta ja edistää inklusiivisia maskuliinisuuden ja feminiinisyyden muotoja liikuntatunneilla ja kouluyhteisössä.

Sahlman, P. 2017. Discourses of gender in sport pedagogy students’ teachers’ speech. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis for sport pedagogy, 77 pp.. 1 appendix. In this master’s thesis I have studied the discourses of gender in sport pedagogys’ students’ teachers’ speech. Physical education (PE) is the only school subject in which the students have been mostly divided into gender based groups. Also the recruiting of PE teachers is based on gender, the standard model is that males teach boys and females teach girls. According to various studies generally there is a hidden curricula in Finnish schools that reinforces traditional gender roles and treats girl and boy students with different criteria and requirments. In the case of PE also the contents and practices of teaching are gendered. In this thesis I wanted to study sport pedagogy’s teachers in Jyväskylä University because my perception is that sport pedagogy major and its teachers have power to influence what and how PE is taught in school lessons through their status as PE teacher educators, also from gender perspective. In this study, I define the educators as users of institutional power whose discourses of gender affect on PE teachers training and on the contents and practices of PE teaching in schools. Research was conducted as a case study and the material was gathered with written, semistructural thematic interviews. The texts were analyzed with discourse analysis during spring 2017. The interview forms were sent to 10 teachers of sport pedagogy students. 6 answers were returned. 3 of the informants were women and 3 men. In the beginning of the analyze, first the themes were separated from the texts. Themes were sex and gender, sexuality, teaching the girls and boys as separate or joint groups in PE, teacher’s gender, gender in PE teacher training and equality. After this the answers were processed as thematic entities and common features were searched within these themes. The discourses were formed from these common features. In the analysis, three main discourses were found. I have named them as the discourses of gender normativity gender sensitivity and gender neutralitity. The discourse of gender normativity was more dominating. The features of gender normativity in the research material represent the separation of feminine and masculine in the students qualities, the students sport preferences and in the gendered teaching practices and The features of gender sensitive discourse were understanding the importance of acknowledging teachers’ and school environment’s views, values, attitudes and practices towards gender and their possible influence for individual’s learning, their potential discriminative effect, acknowledging gender-based classificatory way of thought in sport and developing the professional skills and competence of PE teachers through gender sensitive thinking. Gender neutrality was a minor discourse in the research. In all of the discourses it was considerent important to maintain teachers ability to select the way of teaching, e.g. gender-segregated or c grouping in PE, according to the need of pedagogy and group. Making either one of the groupings mandatory was considered harmful. Currently the practices of teaching PE are strongly gendered in Finnish schools. Thus my conclusion is that hegemonic masculinity is also in the position of hegemonic discourse in PE teaching. The topic of gender should be widely discussed within the field of sport pedagogy, in developing PE teaching and in the contents of PE teacher training towards more acknowledging and gender sensitive sport pedagogy. As obligatory school subject and state-led institution school and physical education should strive to not to reinforce traditional gender roles and instead advance the expression of more inclusive ways of being masculine and feminine both in school and PE lessons.