Tutkimuksessani tarkastelen STAKESin koordinoiman Lapset kertovat -hankkeen kautta kerättyjä 3.‒4. -luokkalaisten lasten satuja. Tavoitteenani on selvittää, millaisia verbejä lapset käyttävät saduissaan ja miten tulokset suhteutuvat lasten kielenkehitykseen kirjoitetun kielen osalta tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia verbejä lapset käyttävät saduissaan ja millaisiin semanttisiin luokkiin ne jakautuvat?, 2. Hallitsevatko lapset kertomissaan saduissa sellaisten verbien käytön, joiden hallinta kirjoitetussa kielessä tuottaa vielä ongelmia?
Useat kirjoitetun kielen hallintaan liittyvät aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet verbisanaston tutkimiseen (ks. esim. Pajunen 2012), minkä vuoksi verbien rajaaminen tutkimukseni keskiöön myös puhutun kielen osalta on luontevaa sekä relevanttia. Verbisemantiikka rajautui tutkimukseni näkökulmaksi myös siitä syystä, että verbit ovat keskeinen sanaluokka suomen kielessä predikaattiverbin muodostaessa lauseen ytimen.
Ainei
stoni verbien semanttinen luokittelu nojautuu Anneli Pajusen luomaan analyysikehikkoon, joka pohjautuu verbien argumenttirakenteeseen. Pajunen on luokitellut verbit kahteen pääluokkaan: primäärisiin ja sekundaarisiin, josta primääriset verbit jakautuvat edelleen A-ryhmän konkreettisia ja B-ryhmän abstraktimpia asiantiloja kielentäviin verbeihin. Näiden luokkien alle verbit jakautuvat alaluokkiin niiden semanttisten ominaisuuksiensa perusteella. Olen jakanut aineistostani löytyvät verbit näiden luokkien perusteella ryhmiin ja verrannut verbien osuuksia kussakin ryhmässä kirjoitetun kielen osalta saatuihin tuloksiin kielenkehityksen kannalta.
Tutkimuksessani selvisi, että lapset käyttävät saduissaan eniten primääri A-ryhmään kuuluvia verbejä, jotka kielentävät erilaista tilaa, liikettä, tekoa, tapahtumaa ja muutosta. Näiden verbien osuus kaikista saduissa esiintyneistä predikaattiverbeistä oli 76,3 %. Primääri B-ryhmän verbien esiintymä kaikista predikaattiverbeistä oli vain 22,3%. Suurimman B-ryhmän alaluokan muodostivat kognitioverbit. Sekundaariverbejä löytyi todella vähän, niiden osuus aineistossani oli vain 1,4%. Tulokset olivat pääosin yhteneväisiä kirjoitetun kielen osalta, eli näyttäisi siltä, että lapset käyttävät samankaltaisia verbejä sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä.
Vaikka tutkimukseni onkin melko suppea, eivätkä sen tulokset ole sellaisenaan yleistettävissä, toimii se mielestäni hyvänä ponnahduslautana uusille jatkotutkimuksille myöhäisen puhutun kielen hallinnasta lasten osalta. Yksi mielenkiintoinen jatkotutkimuskysymys olisikin selvittää, löytyykö verbien hallinnasta eroja tyttöjen ja poikien väliltä puhutun kielen osalta.
...
