Tässä tutkielmassa tarkastelen historian oppiaineen tekstimaailmaa virtuaalitodellisuudessa. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen kouluopetuksessa on todella uusi ilmiö, eikä virtuaalimaailman tiedonalakohtaisia tekstejä ole tutkittu aiemmin. Virtuaalitodellisuus antaa mahdollisuuksia oppilaiden aktiiviselle osallistamiselle ja tiedon kriittiselle tulkinnalle, joten se palvelee myös uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia tekstilajeja opiskelijat ovat käyttäneet virtuaalitodellisuudessa? 2. Millaisia multimodaalisia keinoja opiskelijat hyödyntävät teksteissään? 3. Mikä funktio multimodaalisilla keinoilla on? Lähestyn tutkimukseni aihetta tiedonalakohtaisten tekstien ja laajan tekstikäsityksen viitekehyksessä. Tiedonalakohtaiset tekstitaidot ovat koostuvat sisällön tuntemuksen lisäksi alalle tyypillisten taitojen kuten kirjoittamisen, sanaston, diskurssien ja lukemisen hallinnasta. Laaja tekstikäsitys taas käs
ittää teksteiksi niin kuvat, kirjoitetun tekstin, äänen, symbolit ja näiden kaikkien yhdistelmät.
Tutkimukseni aineisto koostuu virtuaalisen Thinglink-oppimisympäristön teksteistä, jotka on luotu FinEduVRhankkeen puitteissa. Lukion ensimmäisen vuoden historian kurssin opiskelijat jaettiin ryhmiin, joille annettiin jokin keskiaikaan liittyvä aihe, josta heidän piti tehdä esitelmä Thinglinkiin. Oppimisympäristö rakentuu 360⸰-kuvasta, kirjoitetusta tekstistä, kuvista, videoista ja hyperlinkeistä, joten se on luonteeltaan hyvin multimodaalinen. Analyysini pohjana käytän Unsworthin (2001: 124) kokoamia historian yleisimpiä tekstilajeja. Koonnissa tekstilajit määrittyvät tekstin viestinnällisen päämäärän kautta, mikä on myös oman analyysini pohja. Tekstilajien määrittelyn jälkeen tarkastelen multimodaalisten keinojen käyttöä ja niiden funktioita.
Dominoiva tekstilaji opiskelijoiden tuottamissa teksteissä oli historiallinen kuvaus. Opiskelijat käyttivät melko paljon myös luokittelevaa kuvausta, mutta vaikuttavien tekijöiden selitys, seurausten selitys ja analyyttinen perustelu jäivät melko vähäisiksi. Vaikuttaa siis siltä, että opiskelijoiden on helpompi yksinkertaisesti kuvata miten asiat ovat olleet ja luokitella tietoa, kuin suhtautua kriittisesti lähteisiin ja perustella tekemiään tulkintoja. Toisaalta lähteiden kuvaukselle muodostui oma tekstilajinsa, sillä niiden käyttö oli tehty selvästi näkyväksi. Multimodaalisista keinoista hyödynnettiin erityisesti kuvia ja videoita, mutta osa ryhmistä hyödynsi myös hyperlinkkien kuvallisuutta ja taustakuvaa esitelmissään. Kuvien pääasiallinen tehtävä oli kuvittaa kirjoitettua tekstiä, mutta myös kirjoitetun tekstin tukeminen ja luokitteleva kuvaus nousivat multimodaalisten keinojen omiksi tekstilajeiksi. Opiskelijat eivät vielä osanneet hyödyntää kaikkia oppimisympäristön tarjoamia resursseja, mutta parhaimmat onnistumiset sekä kirjoitetun tekstin että multimodaalisten keinojen käytöstä lupaavat hyvää tulevaisuuden uusille kokeiluille.
...
