Informal learning and its effects on students' graded and self-assessed proficiency in Finland

Abstract

Englannin, kuten muidenkin kielten oppimisessa on tärkeää, että oppilaat altistuvat autenttiselle kielelle. Pelkästään oppikirjoihin ja luokassa tapahtuvaan keskusteluun tukeutuminen ei yksin riitä. Informaali oppiminen mahdollistaa tämän helpolla tavalla: oppilaat voivat valita haluamansa viihteen muodon, ja jopa huomaamattaan oppia englantia vapaa-ajallaan. Tämä tutkimus pyrkii kartoittamaan, minkälaisia informaalin oppimisen tapoja oppilaat eniten hyödyntävät, kuinka usein ja kuinka paljon he niitä hyödyntävät, sekä miten informaali oppiminen vaikuttaa heidän itsearvioituun ja virallisesti arvosteltuun kielitaitoonsa. Aineistona tutkimuksessa käytettiin kyselyä, joka jaettiin 40:lle erään Keski-Suomen lukion opiskelijalle. Tutkimus on suurimmaksi osaksi määrällinen, mutta kyselyssä esitettiin myös yksi avoin kysymys. Tulokset analysoitiin tilastoanalyysilla frekvenssien sekä korrelaatioiden mukaan. Tuloksista käy ilmi, että opiskelijat hyödynsivät informaalia oppimista usein viikon aikana, mutta melko pienissä ajanjaksoissa. Kaikista eniten opiskelijat hyödyntävät informaalin oppimisen tapoja, jotka käyttivät elektroniikkaa, mutta eivät vaadi heiltä suoraa kielen tuottamista. Tällaiset tavat olivat myös vahvimmin yhteydessä heidän itsearviointeihinsa ja kurssiarvosanoihinsa. Tuloksista käy ilmi, että informaalia oppimista voisi hyvinkin hyödyntää myös opetuksessa, ja etenkin edellä mainitut informaalin oppimisen tavat, jotka hyödyntävät elektroniikkaa mutta eivät vaadi kielen tuottoa, olisivat todennäköisesti siihen tarkoitukseen tehokkaita.