Virikekasvatuksen vaikutukset merilohen (Salmo salar), meritaimenen (Salmo trutta) ja kirjolohen (Oncorhynchus mykiss) lois- ja tautiresistenssiin

Abstract

Monet Suomessa esiintyvät mereen tai sisävesiin vaeltavat lohikalakannat ovat uhanalaisia ylikalastuksen, elinympäristöjen ja lisääntymisalueiden tuhoutumisen sekä vaellusreittien katkeamisen vuoksi. Tämän vuoksi kantoja tuetaan laajasti tuki-istutuksilla. Istutusten tuotto on kuitenkin jo pitkään ollut heikkoa, ja syyksi on arveltu poikasten heikosta laadusta johtuvaa korkeaa luonnonkuolleisuutta. Tämä taas voi johtua mm. kasvatus- ja poikasvaiheessa kehittyvän tauti- ja loisresistenssin tasosta sekä sitä, kuinka hyvin poikaset oppivat käyttämään hyväksi ympäristöään ja välttelemään petoja. Poikasten laadun parantamiseksi on kehitetty erilaisia luonnonmukaista ympäristöä jäljitteleviä virikekasvatusmenetelmiä, mutta tähänastisilla menetelmillä saavutetut hyödyt eivät ole kaikissa tapauksissa olleet riittäviä tai niiden soveltaminen tuotantomittakaavaan on ollut haastavaa. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) hiljattain kehitetyllä virikekasvatus- menetelmällä on saatu lupaavia, istutuspoikasten parempaan laatuun viittaavia tuloksia niin laitosoloissa kuin luontoon istutuksen jälkeen. Tässä työssä tutkittiin Luke:n virikemenetelmän vaikutuksia merilohen, meritaimenen ja kirjolohen lois- ja tautiresistenssiin. Sekä merilohesta että -taimenesta oli tutkimuksessa mukana viisi eri kantaa ja kirjolohesta yksi jalostamaton kanta. Kalojen vastustuskykyä tutkittiin kalojen luonnollisella loisaltistuksella viljelyoloissa kasvatuksen aikana, sekä kontrolloidulla altistuskokeella. Kasvatusaikainen alkueläin- ja bakteeritartunnoista johtuva kalojen kuolleisuus oli merkittävästi pienempää virikealtaissa sekä merilohella että meritaimenella, vaikka eri kalakantojen välillä havaittiin eroja niiden vasteissa virikeympäristöön. Kokeellisessa altistuksessa loisten määrät eri kasvatusmenetelmillä kasvatetuilla kaloilla eivät sen sijaan eronneet, mikä voi viitata siihen, että kalojen koeoloissa kokema stressi voi pienentää tai jopa hetkellisesti poistaa virikemenetelmällä saavutetun edun vastustuskyvyssä. Tämä tutkimus antaa aiempien tutkimusten tavoin selviä viitteitä virikekasvatuksen mahdollisuuksista laadukkaiden istutuspoikasten kasvatusmenetelmänä ja kasvatusaikaisten tautihaittojen ehkäisijänä. Menetelmän edut näkyivät kuitenkin selvästi ainoastaan kasvatusaltaissa, joten menetelmän toimintamekanismien tuntemiseksi on vielä tarvetta lisätutkimuksille.

Many of the sea- or lake-migrating salmonid fish stocks in Finland are endangered because of overexploitation, alteration and destruction of habitats and spawning areas, and because of breakage of migratory routes. In consequence, most of the populations are being supported by stockings of juvenile fish. Yield of the stockings, however, has been declining for last years. One of the proposed reasons is high natural mortality of stocked fish caused by poor fish quality. This again may be influenced by parasite and disease resistance, anti-predatory behaviour and the ability of fish to adapt to natural environments. Several enriched rearing methods have recently been developed to improve the quality of stocked fish while the benefits or applicability of the methods in production scale aquaculture has been poor. Enriched rearing method recently developed at Natural Resources Institute Finland (Luke), however, has been shown to significantly improve the quality of fish in both rearing conditions and after release into the wild. This thesis studied the effect of the Luke enrichment method on the parasite and disease resistance of five salmon stocks, five sea trout stocks and one rainbow trout stock. This was done by naturally exposing the fish during the rearing period, and also through a controlled exposure experiment. I found that mortality of fish caused by protozoan and bacterial infections was significantly lower in enriched rearing tanks compared to standard tanks both in salmon and sea trout, although there were marked differences between the fish species and populations in their responses to rearing treatment. However, in the controlled exposure, parasite resistance of the fish populations did not differ between the rearing treatments. This could be because of possible stress experienced by the fish during the experiment which could reduce or even erode the benefit of enriched rearing. Overall, this study provides clear indications of the potential of enriched rearing as an effective method of producing high quality fish for stocking purposes. However, more research is needed on the mechanisms of enriched rearing underlying the variation in infection outcomes in different conditions.